18. huhtikuuta 2013

Isku vasten kasvoja

Torstai on toivoa täynnä, aika vaikea uskoa. Nimittäin , aamulla kun herään puhelimeni on pelkkää mustaa. Sain screenille muutaman kerran Applen omena logon , mutta siihen se sitten kaikkien netti-tukien jälkeen jäi. Hyytyi. Froze! Ei muutakun keskustaan Sonera liikkeeseen josta minulle kerrotaan huollon hinta ( takuu ei ole tietty enää voimassa ) , huolto maksaisi lähes uuden laitteen verran ja sitkuisin ties montako viikkoa jollain lainapuhelimella! Niin ja kuinka pian saisin huollattaa puhelimen jälleen uudelleen? Eli ei ole selvästikään minun juttuni. Noh, siitä sitten toiseen liikkeeseen , jonka avaamista jouduin odottelemaan viisitoista minuuttia (aaarrgh oli aikasta pitkät minuutit) . Storeen vihdoin päästyäni, vedin tietysti kaiken draamani peliin! "lapsi sairaana , eikä pysty edes neuvolaan soittamaan " "myöhästyin joka paikasta tänään kun herätyskello ei soinut" " ...asiaakkaanikin ovat jo varmasti minua tavoitelleet" hahahah , oli pakko. En silti tiennyt, pitäiskö itkeä. Kamala tunne kun ei voi soittaa mihinkään , entä jos oikeesti ois pitänyt soittaa jonnekin tärkeään paikkaan, tai tilata taksi kohti Marian Sairaalaa? huh. Lisäksi menetin kaikki kuvat , videoklipit ja yhteystiedot! How nice? Onneksi tärkeimmät kuvat lapsistani on koneella. Koitin tsempata itseäni myös sillä tiedolla , että mieheni on lapsuudessaan menettänyt koko kotinsa ( valokuvista viis ) tulvan mukana! Silti hetkittäin , puhelimeni yht äkkinen hajoaminen sai minut kiehumaan ja hermoromahduksen partaalle! Pian minua palvellut mieshenkilö ojensi Iphone vitosen minulle! Sekä lisäksi pakettiin kuului Samsungin tab kakkonen <3 Nyt äkkiä ostamaan suojakuori, mitä kello on?




Tiesin , että Marimekolla on kivan kuosisia ja hyvänlaatuisia suojia. Tämä kuminen takakuori takaa sen ettei puhelin luisu käsistä ja suojaa myös puhelimen kulmat eri hyvin! Kuosi: Karakola. Ihana kyyhkysten täyteinen Ted Bakerin suoja on nyt historiaa ;) bye bye 4 S.

En tosiaan tiennyt paljon kello on , uusi puhelin oli vielä mykkänä laukussa, kovalla kiirellä kotiin , olinhan lähtenyt ennen kukon laulua! Onneksi miehelläni sattui olemaan iltavuoro , ei tarvinnut sentään juosta kaupungilla lasten kanssa. Äidin tärkeät pirpanat siellä jo odottaa. Halu kotiin aamiaiselle oli suuri. Tällaisten vastoin käymisten jälkeen haluaa vain halaamaan vauvojaan ja toteamaan , ei se niin kamalaa ollutkaan!


Kun odotin pitkiä minuutteja Tele Finlandin storen edessä , hain tytölle topin ja poitsulle legginsit. Koitin rauhoittua. ( tää kuullostaa niin kreisiltä, ehkä) 






Marimekolla ollessani , nappasin vielä nämä pirtsakat Bo Boot mukaani <3 Tämän farssin jälkeen , on aika asettua syömään, koko perhe !

2 kommenttia:

  1. Siellä ollut draamaa :D. Sano, jos tarvit kuvia, jeesaan vuorostani <3!

    VastaaPoista
  2. taitaa olla kyllä kaikki tärkeet tallessa <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3