13. toukokuuta 2013

Im A Mini

Puoli vuotta sitten vatsassa oli perhosten lisäksi melkein valmis vauva. Sectio päivää odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ja pian tavattiinkin kuopuksemme. Vauva joka yllätti minut täysin! Olin henkisesti valmistautunut valvomaan öitä ja päiviä, kellon ympäri. Ystävieni koliikki-vauvat saivat minut varpailleen ja valmistautumaan jopa tosi haastaviin juttuihin. Imetyskin oli esikoiseni kanssa mennyt penkin alle. Nyt halusin onnistua, mutta en ollut siitä yhtään varma.

Pian kotiuduimme ja kyllä , ensimäiset viikot valvottiin , syötettiin eikä juuri nukuttu. Pian kuukausi oli mennyt, nopeasti ja helpohkosti. Koliikkikaan ei ollut alkanut. Itseasiassa vauva nukkui ja söi, tykkäsi vaipan vaihdosta ja pukemisesta. Ei se itkekään. Jo valmiiksi hankkimani tutit jäivät ilman käyttöä. Hän nukahti rinnalle, josta röyhtäisyn jälkeen kapaloon ja omaan petiin. Sain paljon varmuutta ja joka hetki koin onnistuvani. Aistin, että tämä vauva on erilainen, erilainen kuin esikoinen. Helpompi, mitä hitsiä, tää  yllätti mut täysin. Ei esikoinenkaan vaikea ollut, mutta perus itkua , vatsanväänteitä , äidin syliä , tutin nostamista jne jne. Tämä vauva vaan hymyilee , nauraa ääneen , ikää kuukausi <3

Pian alkoi jo vauvan toinen ja kolmas kuukausi taittua, hän söi ja kasvoi hyvin. Viihtyi hyvin yöt kapalossa , yhdellä syöttö kerralla. Oli päivisin paljon sitterissä tai kaukalo-kiikussa. Pian enemmän lattiallakin , ja kappas , nyt se jo kääntyi , vauva kierähti selältä masulleen kahden kuukauden ja kolmen viikon ikäisenä. Hän on aina ollut vahva rakenteinen , pian se pyöritti itseään navan ympäri. Mitä mitä, tämä kapalossa viihtyvä nyytti :)

Neljännen kuukauden koittaessa imetyksen jo hetki sitten loputtua, alettiin syömään sosoita ja vellejä. Liekkö ruuan lisääminen vaikuttanut, sillä pian yöllä ei enää tarvinnutkaan herätä syömään, uskomatonta , vauva nukkui koko yö ja toisen ja kolmannen. Sitä saa mitä tilaa? Olin niin ylpeä, vaikka tuskin tekemiselläni edes on paljoa tämän asian takana, vauva vaan on tämmöinen. Vauva ei vierasta, hyssyttäjäksi käy kuka vaan , isin syli on yhtä ihana kuin äidin. Sisko on silti kaikkein kivoin<3

Reilu viisi kuukautta on mennyt uskomattoman nopeaa. Tällä hetkellä me harjoitellaan lihan syömistä mikä ei ole niin makoisaa kuin marjasoseet. Joskus yöllä herätään maitopullolle. Vauva nousee reippaasti polvien ja kyynerpäiden varaan, pian melkein konttaus-asentoon. Vauva ryömii ja pääsee lähes minne haluaa. Syö nyrkkejään ja kahmii leluja mukaansa. Kiljuu ja nauraa. Hän on ihana, pieni Mini Mies.




Teeppari Mini Rodini pikkuOtuksesta


4 kommenttia:

Jokainen kommentti on ilo minulle <3