16. syyskuuta 2013

Koti äitiys


Minulla alkoi männä viikolla palkallinen kesäloma töistäni. Vanhempain vaapa on siis takanapäin ja katseet kohti tulevaa. En aijo pyhittää lomaani sen eikoisempiin menohin vaan olla kotona lasteni kanssa ja nauttia vielä siitä millaista minulla on ollut jo melkein kaksi ja puoli vuotta. Toukokuussa 2011 jäin kotiin töistä ja pidin hieman lomaa ennen esikoisemme syntymistä. Pian vauvavuoden aikana Poika ilmoitti tulostaan. On ollut rankkaa , mutta en miellä aikaa kotona vaikeaksi tai työlääksi. Päin vastoin, minusta tuntuu , että nämä vuodet olivat todella minua varten. Pitkä uraputki sai hengäsdystauon ja nyt taas pian palaan sorvin ääreen oppimaan uutta tai ainakin asiat uudestaan. 

Tyttö on jo mielettömän reipas reilu 2-vuotias. Tyttö tulee olemaan yksi vanhimmista lapsista päiväkoti ryhmässään. Hän puhuu , juoksee , laulaa ja kertoo tarinoitaan päivästä toiseen. Hän on vahva tahtoinen, mutta toisaalta hyvin herkkä ja dramaattinen. Äitin Tyttö hän on ollut sitten ekojen vauva kuukausien. Puhtaalta pöydältä siis matkaan kun päiväkoti arki aloitetaan. Onneksi samaan ryhmään tulee maailman ihanin pikkuveli.

Poika aloittaakin hoidon jo suht aikaisessa vaiheessa. Minun oli aluksi tarkoitus katsella vauva-vuoden päätteeksi töihin palaamistani, mutta päätinkin tehdä sen hyvin pian kuitenkin. Poika on vahva luonteinen , syli kuin syli kelpaa. Tietysti äiti ja isi ovat ne tärkeimmät. Kotipäiviä tulee aluksi yhtä paljon kuin hoitopäiviä joten ihan umpimähkään ei lapsia hoitoon laiteta. 

Odotan siis innolla tulevaa, mutta tietysti mielessä on pieni haikeus. Mietin töihin paluuta päivittäin , mutta lähinnä positiivisin mielin. On ihanaa päästä aikuisten ihmisten pariin. On mahtavaa olla yritykselle ja kanssa kollegoille avuksi ja työ-tiimini täysivaltainen jäsen. 



TYTÖLLÄ KENGÄT & COLLEGE ASU / MINIRODINI LAUKKU / H&M PIPO/ AARREKID


Vaikka palaankin töihin ( vielä syksyn aikana ), aijon olla lasteni läsnä niin paljon kuin mahdollista, en ota ylitöitä, enkä osallistu ylimääräisiin työpaikan projekteihin. Aijon pestä pyykkiä ja kokata kotopuolessa. Perjantaisin siivoan koko kodin meille , vaikka töiden jälkeen. Aijon peitellä lapseni suukkojen kera joka ikinen ilta. Niin ja matkata kauppaan hakemaan lisää vaippoja ja ruokaa niinkuin tähänkin asti. Aijon myös shoppailla ihania lasten vaatteita ja kirjoittaa äiti-hömppää blogiini. 


Palaan aiheeseen varmasti vielä :) 

11 kommenttia:

  1. Ihanaa, oon vähän kateellinen! Mulla on ihan kamala ikävä töihin jo, tai lähinnä työkavereita. Viime talvi oli kyllä tosi rankka, kun hoidettiin lapset kotona, tehtiin molemmat täyttä työviikkoa ja lisäksi olin raskaana. Ensi kevääseen asti mennään ainakin näin, että olen kotona mutta katsotaan sitten. Toisaalta tahtoisin jatkaa kotona, toisaalta viihdyn niin hyvin töissä! Vaikeita päätöksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla , että joku kadehtii munkin valintaa. Yleensä tosiaan enemmän saa ihmetystä kuinka Poika matkaa tätien hoivaan alle vuoden iässä , tai no just ja just vuoden iässä. Meillä isi aikoo olla kotona kans vielä joten , pehmeää laskua pehmeää laskua kohti arjen hulinaa <3

      Poista
  2. Meillä nyt kaksi viikkoa takana tuota töihin paluuta ja hoidon aloitusta. On kyllä hyvä aloitella rauhassa, sekä äidille että lapsille mutta on niin kiva ne muutamat päivät olla siellä aikuisten maailmassa. Tosin nautin kyllä näistä hoitovapaa päivistäni enemmän nyt kun kokoaikaisella hoitovapaalla..tsemppiä kovasti kohta tulevaan muutokseen! pääsekö muuten teidän lapsukaiset samaan ryhmään hoidossa vai joutuvatko erilleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla ! Nimenomaan ootan tuota uutta tarmoa kotiin vapaapäiville ;) samaan ryhmään menevät , parasta <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos paljon , onnea tarvitaan aina :) <3

      Poista
  4. Mä aloitin työt toukokuussa ja silloin tuntui, että just nyt oli sopiva hetki. Kyllä sen vaan tietää. Siihen asti halusin olla kotona ja sitten tuli vahva tunne, että olen parempi äiti, jos nyt pääsen välillä tekemään työjuttuja.

    Onhan se haikeaakin, tottakai. Mutta pian se uusi arki vie mukanaan.

    Hyvältä kuulostaa nuo pehmeän alun suunnitelmatkin!

    VastaaPoista
  5. Uskon , että arki vie mukanaan. Meillä myös isi on ihan täysillä apuna kaikessa. Kun palaan töihin hän on vähän vapaalla , jotta pääsen rutinoitumaan vähän aikaan rauhassa omaan juttuun.

    Kiitos kauniista ja kannustavasta kommentistasi.

    Ja hei , miten minä vasta nyt hoksasin sinun blogisi. Ihanat lapset , kauniita kuvia , kivoja juttuja , paljon samaa kuin meilläkin --> liityin <3

    VastaaPoista
  6. Hyvin kaikki menee ja uusi arki tuo mukanaan paljon kivojakin juttuja! :) Varmasti teitä helpottaa tuo pehmeä lasku, kun hoitopäiviä ei heti tule niin paljon. Ihanaa että miehesi voi olla vähän aikaa vapaalla kun sinä menet töihin!

    Harmillisia ovat ne hetket kun lapset on kipeänä (kuten nyt tällä hetkellä meidän poika korvatulehduksessa) ja pitäisi sopia kumpi jää kotiin hoitamaan... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon , että kivaakin on <3

      Lähinnä hirvittää miten saan nuo kaksi ja itseni suht normeina ulos kodista aamu varhain ;) Kai siihenkin löytyy punainen lanka :) Ja onneksi miehenkin aamuja on ;) Ja minä sitten vain poimin hedelmät tarhasta ;)

      Jännittää positiivisella tavalla.

      Kiitos Laura!

      Poista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3