16. huhtikuuta 2014

Äidin päivä (sisältää kaaosta ja vuodatusta)

Tai no meidän päivä, mutta ajattelin kirjoitella sen näin äidin pään sisältä, mitä oikein tapahtui? Sairaslomapäivä numero kolme. Seinät kaatuu jo päälle, mutta en jaksa lähteä vielä minnekään lasten kanssa. Ollaan kotona. Käyn yksin pikaisesti viemässä kassillisen tavaraa lähi ompelimoon, aamusella kello yksitoista. Sen jälkeen asetun kotiin aloilleni ja mieheni lähtee töihin, hänen työpäivänsä on kymmenen tuntinen. Lounasta pöytään, silloin Tyttö alkaa ekaa kertaa pullikoimaan kuinka hän ei aijo syödä. Skippaan isomman kaverin lounaan ja annan ruokaa veljelle joka syö ihan ookoosti. Päikkäreille Poika nukahtaa heti, vähän jälkeen kaksitoista. Tyttö on siinä vaiheessa katsellut piirrettyjä meidän vanhempien huoneessa. Ja koska Tytöllä ei kuulemma vieläkään ole nälkä, teen muutamia kodin juttuja tähän väliin. Pyykkikasan tainnuttamista, keittiön siistiminen (Haluan, että  keittiö on kokoajan siistinä). Kohta Tyttö tulee syömään ja menee sen jälkeen unille. Hipsitään hiljaa huoneeseen ettei pikkuveli herää. Onnistuin, molemmat huoneessa hipi hiljaa. Otan särkylääkkeen ja menen sänkyyn. Pian Tyttö huutaa, ettei ole väsynyt. Hän tulee minun luo lepäämään ja minä nukahdan. En tiedä nukkuiko Tyttö, eikai. Noustaan neljän pintaan sängystä ja haetaan hyvin nukkunut, antibioteista väsynyt Poika myös välipalalle. Kaikki syödään hyvin.

Alkaa iltapäivä. Saan soiton vakuutusyhtiöltä, sanotaanko näin, että puhelu saa minut raivon valtaan ja koitan pysyä kalmina. Samaan aikaan kun puhelu kestää nelkytviis minuuttia, minulla on päivällinen uunissa ja lapset leikkii ympärillä. Auts auts ja auts. Vakuutuskausi oli alkanut alusta ja meillä menee taas omavastuuta Pojan korvakierteen hoitokuluista. Shiet! Nooooh. Antibioottia ilta-annos Pojalle ja päivällinen maistuu taas kaikille, jes! Koska Poika saa pinkin väristä lääkettä ruiskusta vaatii Tyttö sitä myös. En tietäänkään voi muutakun selittää, että ei ja siitäkös huuto on valmis alkamaan. Tyttö saa karkkikulhonsa yli kolmen viikon jemmassa olon jälkeen...

Leikitään, mutta tilanne on ressaava, monta hommaa painaa päälle. Vakuutusyhtiön puhelu pyörii mielessä kokoajan. Koitan kartoittaa kirppisjuttuja, sillä menen piakkoin kirpparille myymään ja osan heivaan fb-kirpuille (kuten aina). Aikaa ei ole ja olen muutenkin jo loppu, puuskutan kuin vanha koira, niin siis minullakin on korvatulenhdus. No, ei auta. Imuri esille! Imuroimme Pojan kanssa, siskon ollessa jäähyllä pinnasängyssä, sillä hän kaatoi lähes koko karkkikulhon tahalteen maahan ja sohvalle.

Alkaa ilta. Poika on tosi väsynyt. Annan puuron yhteydessä ison maidon pullosta. Kaadan puuron sekaan sellaista jauhetta joka tasapainoittaa vatsaa antibioottikuurin aikana. Kaikki lääkkeet saatu. Kuumetta ei ole ollut pariin päivään. Tekstaan päiväkotiin, että huomenna ollaan tulossa. Teen päätöksen, että olen huomenna kotona yksin lepäämässä, vien lapset neljäksi tunniksi hoitoon. Tyttö syö illalliseksi rahkaa ja juo mehua. Katsellaan yksi lastenohjelma Tytön kanssa vierekkäin ja pian hän sanoo, että on aika painaa kaukosäätimen punaista nappulaa. Suukot ja sänkyyn.

En mä tiedä, tää päivä oli vaan aikamoinen kaaos. Mulla on ikävä meidän arkea. Ollaan menossa, nautitaan ulkona auringonsäteistä, juoksen töistä päiväkotiin ja odotetaan viikonloppua. Tää on sumuista aikaa, kun vuorotellen joku on puolikuntoinen. Tän on pakko loppua pian! Mä oon silti ihan super onnellinen kun aloin ajattelemaan. Mulla on kaksi perustervettä lasta. Mulla on heille vakuutukset, vaikka ne maksaakin maltaita vuodessa ;) Meillä on ruokaa pöydässä ja suht siisti kiva koti. Mun ihana mies tulee kohta duunista himaan.














Ja vaikka virteni kuullostaa valittavalta, ei se ihan sitä kokoajan ollut. Kyllä mä nauroin molempien ihanuuksien kanssa, kannoin, hoivasin ja toteutin toiveet. Opetin ja olin läsnä ja niin haluan olla aina. Kuvia ladatessa (kaikki otettu tänään) tuli vielä mieleen muutama juttu meidän päivästä. Tai siis minun, eikä niin onnekkaasta, sillä rikoin yhden Marimekon kulhonkin :( Byyyy! Mutta sen sijaan tuo Tytön Diva Pink - värinen hamonen, on aivan ihastuttava, sen toi Postimies Pate!

Aijon kirjoitella enemmänkin näitä Meidän Päivä -postauksia, ja silloin saa kuulla kyllä juttua laidasta laitaan? Haluatteko?


Ps. Koitan lähtä relaamaan ;)


10 kommenttia:

  1. Toivottavasti sairastelut menisi kokonaan pois. Se on kyllä rankkaa, etenkin lasten kanssa :(

    Ihania kuvia kikkarapäistä, hyvä, että on hymyäkin riittänyt päivään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos , toivotaan parasta :) <3 Just tsiigailin sun blogia ja huomasin kuinka samanikäiset pojat meillä onkaan. :) En oo ennen jotenkin ajatellut . :) Niilo näyttää jo niin isolta vaikka on nuorempi kun meijän poitsu :)

      Poista
    2. Et ole ensimmäinen joka sanoo! Just viimeviikolla kampaajallakin joku toinen asiakas kysyi Niilon ikää ja kun kerroin niin suu auki tuijotti kun hänellä on tismalleen saman ikäinen mutta kuulemma paljon pienempi :) Niilo on niin pitkä, ehkä se tekee sen että näyttää isommalta? :)

      Poista
    3. Meijänkään poika ei ole ihan pienimmästä päästä, ainakaan jos muistelen siskon mittoja tän ikäsenä. Niilo on vaan niin smartti <3

      Poista
  2. Ähh ihan supertylsää että ootte kipeenä :( se on jo tarpeeks kauheeta kun äiti yksin sairastaa ni siihen lapsen sairaus vielä päälle. Tsemppejä, parantumisia ja aurinkoisia päiviä sinne :)

    Ps. Diva pink on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niiimpä, just kysyin A:lta et milloin tää sairastelu loppuu, kysyn häneltä aina näitä viisaita kyssäreitä, mihin mulla itsellä ei ole vastausta , mut sillä vois olla :))


      Diva on ihana, arvaa tilattiinko heti kun päästiin messuilta kotiin ;))

      Poista
  3. Tsemppiä, mä niin tiiän ton fiiliksen! Kiireisenkin arjen pyörittäminen on ihanaa, mutta heti jos joku on kipeenä (ja varsinkin jos itse on) kaikki muuttuu vaikeammaksi, sellaiseksi tahmaiseksi eteenpäin rämpimiseksi. Se onneks on aina vaan väliaikaista, joten koita jaksaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, melko tahmaista on ollut, onneks alkaa jo voittamaan :))

      Poista
  4. Kaaos ja vuodatus ihan parhaita, näitä lisää! ❤️Koittakaa parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihanaa!! Mä jo aattelin , et pitääkö ne / te mua ihan ressi-Erkkinä :)) Kiitos koitetaan, ja voidaan jo taas paremmin!!

      Poista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3