31. elokuuta 2014

Lapsi leikkii vauhdikkaasti

Luin Ylen dokumentista otteen, jossa lastenpsykiatri kertoi kuinka lasten tulisi saada leikkiä vauhdikkaasti. Ja näin kolmen vuoden äitiyden jälkeen, kyllä, olen aivan samoilla linjoilla. Leikkimättömyys tai tabletilla selaaminen saattaa kuulemma johtaa aggressiiviseen käytökseen. Lapsi haluaa kokeilla rajojaan liikkumisen kautta. On myös tärkeää antaa lapsen kiipeillä ja juosta jotta motoriikka kehittyy. Meillä Tyttö on aina ollut kovin rauhallinen tapaus. Tosin hänen käytöksessään huomaa myös ne ei niin aktiiviset päivät. Vaikka siis meilläkin on kaksi hyvin erityyppistä lasta, on lapsien tarpeet kuitenkin samanlaiset.

Pojan ollessa 8-9 kuukauden ikäinen muistan, kun harkitsin hänelle kypärän ostamista. Hän oli ( on edelleen ) motorisesti hyvin lahjakas, kiipeää, rimpuilee missä milloinkin ja yleensä ilman itsesuojeluvaistoa. Eikait se itsesuojeluvaisto voi koskaan kehittyäkään mikäli ei pääse kokeilemaan rajojaan? Turvallisessa ympäristössä kuten koti, aloinkin pikkuhiljaa seuraamaan Pojan menoa enää vain sivusilmällä. Ja mitä enemmän hän tiesi olevansa yksin, sitä paremmin sohvalta tultiin alas.

Nyt Pojan ollessa melkein 2-vuotias, on hän edelleen hyvin hyvin vilkas. Hän on liikkeessä kokoajan. Siskokin liikkuu paljon, paikasta ja leikistä toiseen, mutta osaa ja haluaakin välillä leikkiä esim. nukketalon äärelllä, jolloin liike ei ole niin kovin öööö vilkasta...

Mulla tulee nyt äitinä mieleen kymmenen vuoden takainen aika, jolloin hankin koiranpennun. Vilkas pentu vaati tietysti monta kertaa päivässä pihalle. Ja auta armias, jos käytin hänet vain pissillä. Tottakai lapset kaipaavat vauhtia päiviin! Me tykätään ulkoilla, vaikka usein töiden ohella ajatus uloslähtemisestä laiskottaa. Kyllä ne ovat olleet päiväkodin pihalla... Ei se nyt ihan niinkään mene, sitäpaitsi ulkoilun jälkeen on aina niin paljon fressimpi fiilis!

Jotta saan siis lapsilta energiaa purettua annan heidän juosta ja kävellä ulkona ollessamme. Tutkia luontoa, kaatua ja nousta. Istua lätäkköön välillä, vaikka se onkin rasittavaa. Niistähän sitä oppii. Puistossa juostaan kilpaa, potkitaan palloa, sen sijaan, että laitan kaksikon istumaan keinuun ja selaan facebookkia, näin kärjistettynä. Vaikka minua kuinka hävettää (viimeksi tänään) karjua lasteni perään pysähdy, pysähdy, odota odota, siellä on autotie! Olen mielummin se karjuja kuin sellainen äiti joka kärrää taaperon hiekkalaatikon reunalle ja siinä sitten istuskellaan kunnes kotona voi taas selata tablettia. Tottakai lapsia pitää suojella ja niin teenkin.

Ja, meillä katsotaan myös Netflixiä ja Pikkukakkosta, mutta hyvin pienissä määrin. Eikä yleensä kumpikaan edes rauhoitu ruudun äärelle. Kyllä lastenohjemissakin on paljon hyvää!






 Juoksukilpailu!



Tää viimeinen kuva kertoo Poika-taaperomme menosta, eikä Tyttö jää kakkoseksi mielellään! :) Ihania liikkujia ja kuinka onnen näkee kasvoilta kun pääsee dallaan <3 Herättikö postaus mitään tunteita teissä? Ihanaa sunnuntain jatkoa, jokaiseen syksyiseen kotipihaan!




4 kommenttia:

  1. olen kyllä samaa mieltä. Yleensä päiväkodin pihassa ei varmaan saa samalla tavalla liikuntaa kuin vaikka vanhempien kanssa pyöräillessä tai puistossa juostessa. Meillä 4-vuotias tyttö tykkää tehdä temppuja kiipeilytelineessä nykyään ja silloin joutuu aika lailla vieressä vahtimaan ja esim sehän ei onnistu pk:n pihassa. Tytön kanssa ulkoillaan kyllä muutenkin aika paljon, mutta onkin vain puolta päivää pk:ssa. Myös mielestäni 3-4 vuotiaalla on ihan hyvä olla jokin yksi liikunnallinen "harrastus" esim jumppa tai jokin tanssi :) ja talvella voi jo kokeilla hiihtoa tai luistelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, pojan harrastu meillä olisi jo valmiiksi mietittynä mutta 3-vuotias tyttö ei ole oikein vielä kanssani osannut päättää mitä liikunta-harrastusta kokeiltaisiin :)



      Kivaa syssyä!

      Poista
  2. Kyllä heräsi tunteita..meidän poika 2v. on myös hyvin vilkas, tai eloisa ;) ja koko ajan liikkeessä. Tykkää kyllä välillä katsella yhdessä kovastikin esim. kirjoja ja rauhottuu tv:n ääreen katsomaan hetkeksi (max. 30min;) lastenohjelmaa. Ulkona ei juuri ota käveluaskelia vaan juoksee. On taipumusta myös karkailuun..
    Joskus olen miettinyt missä menee raja vilkkaan ja ylivilkkaan raja, mutta toisaalta en ole vielä huolestunut kun on tuo ikä nuin valtaisan iso ja vielä sosiaaliset taidot ym. opinnassa. Toisaalta on myös kovin temperamenttinen, tahtoikä. Näyttää kaikki tunteensa, on iloinen, pusuttelee ja halailee. Eli tutulta kuulostaa. Joskus meinaa itse hyytyä, ja kuitenkin toivon ettei vilkkaudesta tule ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa hyvin tutulle, enkä tosiaan epäile vielä meilläkään ylivilkkautta... Mutta sen näkee sitten myöhemmin.


      Ihanaa syksyä teille <3

      Poista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3