18. elokuuta 2014

Päiväkodissa


Heippa! Mainitsinkin jo aijemmin, että kirjoittelen muutaman sanan meidän taaperoiden päiväkotiarjesta tänne teille (ja tietysti itselle muistiin tulevaisuutta silmällä pitäen)  Meidän muksut ovat aloittaneet päivähoidossa suht pieninä. Vai voiko pienuutta edes mitata kun on kyse suuren suuresta muutoksesta? Tyttö oli tuolloin vajaa 2,5 vuotias ja Poika vain vuoden ikäinen, kun palasin töihin. Tuolloin isillä oli kuitenkin pitkä sairasloma meneillään ja lapset tutustelivat hoitoarkeen rauhassa noin neljä kuukautta, ollen hoidossa muutaman päivän viikossa. Lapset aloittivat samassa ryhmässä, joka oli suunnattu alle kolmevuotialle. Pian ryhmään säntäsi paljon uusia vauvoja ja meidän sisko siirtyi yli kolmevuotiaiden ryhmään. Jos lapsista ei ollut tukea toisilleen hoidon alettua, ainakin se oli helpotus äidille. Viedä pienet samaan ryhmään, saman hoitojan syliin...


 Pian talvi vaihtui kevääksi. Poika oli oppinut juoksemaan ja ilmaisemaan itseään tehokkaammin. Poika ei ollut ryhmänsä nuorin, mutta muutama isompikin mahtui joukkoon. Enimäkseen leikittiin pienryhmissä kuitenkin. Tytön ryhmässä hän oli nuorimpia, ellei jopa nuorin. Tyttö pysyi kuitenkin hyvin ryhmän mukana ja nyt pidetyn VaSu keskustelun myötä kerrottiin kuinka hän ottaa jo osaa leikkeihin jollain tietyllä roolilla. Puhe on kehittynyt paljon, eikä kaksikielisyys meidän neidille ole hidastanut kummankaan kielen oppimista tai puheen tuottamista. Päivävaipoista päästiin eroon kesän aikana, meidän omalla kesälomalla :)

Kesä vietettiinkin taas hyvin lepposissa meiningeissä, mitä päiväkotiarkeen tulee. Lomailtiin kotona viisi viikkoa ja senkin jälkeen tein vain nelipäiväistä työviikkoa, käyttäen talven aikana kertyneitä vapaita. Nyt elokuussa päivähoidossa ollaan oltu meille normaaliin tapaan n. 20-25 hoitotuntia / viikko. Mieheni ja minun vuorotyöt mahdollistaa sen, että meillä on myös arkivapaita ja toisinaan kun teemme eri vuoroja on lasten hoitopäivä lyhyt. Toinen meistä viekin yleensä lapset lounaalle ja toinen pääsee hakemaan jo pian päikkäreiden jälkeen.

 Tytön ryhmä vaihtui jälleen nyt elokuussa. Vuoropäivähoitoon oli hakenut kovin moni 2-3-vuotias joten sen ikäisille perustettiin ihan oma ryhmä, siis yksi kokonainen ryhmä lisää. Tässäkin pienten ryhmässä mennään useassa pienryhmässä. Ryhmässä on kuulemma hurjan paljon uhmakkaita lapsia, jotka tarvivat erityisen paljon huomiota, eikä meidän likka ole varmasti helpoimmasta päästä, vaikka osaa kyllä kilttikin olla. Onneksi Tytön päiväunirytmi on palannut, vaikka useita viikkoja kestänyt päiväunettomuus meitä piinasikin kesällä.

 Poika jatkaa samassa ryhmässä edelleen, on reipas ja iloinen taapero. Hän ottaa kuulemma kontaktia leikkitovereihin, viemällä autoja toisen lapsen käteen, tanssimalla lasten edessä, ottamalla heitä kädestä kiinni ja puhumalla omaa jokellustaan heille. Paljon on jo sanojakin tietysti, mutta kuka niitä ymmärtää, muutkuin äiti ja papi. ;) Taisi tänään taas luikauttaa lauseenkin "minä menen tänne" . Poika jää aina hyvin hoitoon, eikä pitemmätkään hoitopäivät sotke Pojan aurinkoista luonnetta.

Arki jatkuu siis lähes samanlaisena. Onneksi nämä ihanat saavat viettää suht paljon aikaansa myös kotona, joko äidin tai papin kanssa, vaikka ihan työstä sekin käy, se vaan on se maailman paras työ. <3

2 kommenttia:

  1. Mukava kerrankin bongata jostain blogista myös perhe, jonka lapset ovat vuoropäiväkodissa. :) Mukavaa, että teillä on myös tehty siellä ryhmä pelkästään 2-3 -vuotiaille. Oma poikani on päiväkodissa, jonka yksi ryhmä on vuorohoitoryhmä. Täten lapset ovat siis mitä vaan väliltä 1vee ja 6vee.. :) Hyvin tuntuu siellä kuitenkin asiat rullaavan ja ikäistä seuraa on kuitenkin ihan riittävästi. Oppiipahan touhuilemaan myös isompien ja pienempien kanssa.

    Liityin muuten lukijaksi. :) Aikani oon jo kyllä seuraillut.

    Söpöt lapsoset sulla. :)

    ps. Käy ihmees kurkkaa munkin blogia jos tahot (loistomenoa.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka.


      Kiva kun liityit ja kiitos kauniista sanoista. Tulevaisuus on vielä omien töiden ja uran osalta pahasta levällään, mutta kaikella liene tarkoitus, sillä arki rullaa hyvin ja lapset sopeutuvat hyvin hieman erilaisiin päiviin, eipähän tarvitse joka aamu käynnistää menopelejä kello 7:30 :) Vuorohoidossa tehdään tärkeitä juttuja myös öisin, mistä huomaa, että talo on aina järjestyksessä ja henkilökunta tietää missä mennään. On helppo tavoittaa hoitajat milloin vaan. Kiva kuulla teidänkin kokemuksesta. Tosiaan tuo 2-3 vuotiaiden ryhmä on ihan mieletön, ne 4-5 vuotiaat ehkä pikkasen isohkoa seuraa vielä meidän neidille, niin saapahan olla ihan oman ikäisten kanssa. Käyn kurkkimassa blogiisi, nyt samantien :)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3