10. syyskuuta 2014

Kaiken aikaa hellien...

Huih, mitkä kaksi viikkoa. Töitä olen tehnyt ihan hurjasti, vierailin myös yö-vuorossa viime viikonloppuna ja sunnuntaina vietinkin omaa aikaa nukkuen. Olen tehnyt sinänsä rentoa viikkoa sillä työt ovat alkaneet suunnilleen lasten lounasaikaan, mutta kotona ollaankin sitten oltu vasta lähellä nukkumattia. Päivät ovat menneet siis yhdessä hujauksessa aamusta iltaan. Töistä lähtiessäni saa oikein tsempata, jotta jaksaa illalla vääntää vielä kodin kasaan. Näin monena iltana omat hommat ovat venyneet tosi myöhään. Ne muutamat tunnit kotona on käytetty vain läheisyyteen. Hellimiseen, pusutteluun lasten kassa. Ollaan laulettu yhdessä ja luettu ne mieluisimmat iltasadut. Onneksi ihan pian on luvassa viikonloppu ja myös hieman rennompia työviikkoja. Se, että ruuhkavuosien kiireessä muistaa pysähtyä lasten kanssa edes niiksi hetkiksi kun kotona satutaan olemaan on hurjan arvokasta. Välittömän palautteen saakin lapsilta siinä hetkessä, kun itse antaa kaikkensa heille, he hyppivät syliin, nauraen, rakastaen ja sanovat, että äiti olet minun paras ystävä! 




 Äiti nyt tehdään ruokaa! Ja silloin mennään taas!
Leikitäänkö hippaa. No tottahan toki!

Hyvää loppuviikkoa kaikille, terkut meiltä ja nukkumatilta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo minulle <3