30. tammikuuta 2014

Dietti höpinää sairaspediltä

Koska vietän tällä hetkellä sitä omaa aikaa päätin kirjoittaa muutamasta omasta asiasta. Mamin diettipäiväkirja postauksessa täällä kerroin, kuinka aijon tulevan kevään aikana huolehtia ruokaremonttini ylläpidosta ja päästä kivaan kesäkuntoon 2014. Matkalla ollaan! Pari päivää meni tosi hyvin syöden juuri niin kuin pitääkin. Kanaa, salaattia, rahkaa ja jos leipää niin ruisleipää. Olo oli heti parempi. Vettäkin muistin juoda, ainakin pari litraa per päivä, vaikka kolmisen litraa onkin tavoitteeni.

Mitäs sitten sattuikaan, sain korvatulehduksen ja siihen päälle lämpöä ja oksennustaudin? Kukaan muu perheenjäsenemme ei sairastunut. Luojan kiitos, sillä tauti todella koetteli minua. Päässä pyöri ajatus; kohta toinen ( tai molemmat) lapsista alkavat oksentaa ja minä makaan jo valmiiksi vessan lattialla. Onneksi mieheni oli kotona. No, se niistä taudeista ja pöpöistä. Hähää! Selätetty on ja huomenna pääsen takaisin töihin. Viikon saldo - 3kiloa! Nyt pitää vaan starttailla maltilla taas, eikä päästää otetta lipsumaan. 

Ulkona paistaa aurinko ja mieli on aika virkeä. Vietettyäni viikon sairastuvalla, ajatus töihin paluusta tuntuu kivalle. Olen tottunut meidän arkeemme, joka on jokseenkin aika kiireistä ja menevää. On outoa olla kotona neljän seinän sisällä ja keksiä tekimistä lapsille puolikuntoisena. Silti meillä on ollut kiva viikko. 






Mutta eihän tällaisten kavereiden keskellä voi olla kuin iloinen <3 Tyttö tuli aina viekuuni lepäilemään ja Poikakin oli aika messissä :)

Toivottavasti mahdollisimman moni teistä välttää tällaiset pöpöt. 

29. tammikuuta 2014

Leikit parhaimmat

Olen kameran takana, kello on noin kuusi illasta. Minulle se on vielä alkuiltaa, mutta lapsille jo myöhä. Meidän pirpanat menevät päiväkoti-päivinä nukkumaan jo seitsemältä ja sammuvat saman tien. Yleensä iltasella rauhoitellaan leikkejä. Tyttö haluaakin monesti tulla syliini lukemaan kirjaa. Yksi lemppari kirjoista on sellainen missä tiikeri hyppii maali sankosta toiseen. Jännää! Minä tykkään itse keksiä tarinoita ihan perus "kuvakirjoihin" ja Tyttökin tykkää kuunnella, joka kerta erilaisen kertomuksen. Otan Tytön aina mukaan tarinaan ja hän saa arvuutella mukana erilaisia juttuja tai kertoa vaikkapa näistä jännistä maalipurkeista. Mitäs punaisesta maalista voisi maalata? Meillä ei hirveästi vielä olekaan "isompien" kirjoja, eikä olla missään kirjakerhossakaan. Kivoja kirjavinkkejä otetaan vastaan?

Pojan lemppari leikki taitaa edelleen olla "Missä vauva? Missä äiti? Täällä!!" Toki hän ajelee autoilla, rikkoo Tytön leikkejä, tekee palapelejä , syö kirjoja ja niin edes päin :) Rimpuilee ja nauraa! Tässä Missä vauva leikissä on ihanaa se, kun joka kerta nauretaan, mennään piiloon, nauretaan lisää, halitaan, kummastellaan ja sitä voisi jatkaa vaikka koko päivän. Jos leikimme illalla otamme jo peiton mukaan ja kyselemme hempeän unisella äänellä, missää?? 










Lapsilla on yksi aivan huippu yhteinen leikki :) Molemmille on omat roolit ja sisko paimentaa pienemmän rooliinsa ja velipoika on ihan myyty olleessaan mukana leikissä isosiskonsa kanssa. Koitan napsia kuvia lisää seuraavalla kerralla ja kerron sitten enemmän, se on muutes superhauska. 


Kivaa keskiviikkoa kaikille. Mä alan katsomaan hömppää telkkarista ja lepäämään. Moidå!

26. tammikuuta 2014

Vaunulenkki

Otimpas kameran pakkasella mukaan, eihän se miksikään mene kun muistaa linssinsuojuksen. Muistin vaan kaivaa /halusin ottaa kameran esille vasta ihan kotinurkilla. Pimeä oli jo saapunut, enkä saanut kunnon kuvia kaksikosta, uusista vaunuista puhumattakaan.

Näin viikon työntämisen ja reissaamisen jälkeen voin kyllä sanoa olevani ehdottoman tyytyväinen näihin uusinin Mountain Buggeihin. Uusi tavarakori on luksusta ja lapset ovat tykkänneet omista kuomuistaan. Kevyt ja ketterä, miten sen nyt ottaa, onhan tämä ihan huippu luokkaa, mutta ei nyt niin merkittävästi eroa edellisistä. Lapset on helppo nostaa kyytiin ja turvavyö / valjaat on tosi laadukkaat, ehkä himppasen lyhyet (ainakin talvivaatteet päällä) isommalle taaperolle. Toivotaan, että Tyttö pärjää pian ilman vöitä. Turvapuomia emme ole käyttäneet ollenkaan. Ehkä päällimmäisenä voisin sanoa, että huippuhyvät kuomut, superkevyet ja kapeat!

Mun piti tänään urheilla, mutta tämä lyhyehkö vaunulenkki jääköön päivän saldoksi. Im done.





Pukemisen aloitusta ( juoksemalla karkuun ), sukkien riisumista ( mitä mainioimmassa asennossa ) Jip hei!

Mitäs teidän sunnuntaihin kuuluu?

25. tammikuuta 2014

Lauantai lapsille ja puhetta lasten suusta

Pyrimme aina viikonloppuisin ja koko perheen ollessa vapaalla järjestämään lapsille jotain spesiaalia. On mukavaa tehdä asioita ajan kanssa johon arkena ja ruuhkakiireessä ei vain mitenkään ole aikaa. Kävimme lounalla ravintolassa ja sen jälkeen kauppakeskuksen useissa lasten aktiviteeteissa. Juna-ajelu ja taikurin tapaaminen oli hurjan kivaa! Kauppa reissulla Tyttö sai valita oman keksipaketin oman maun mukaan. Tällaisilla pikkujutuilla saa niin paljon energiaa koko perheelle. Lasten kanssa tekeminen ja menossa oleminen on juuri sitä parasta, mistä äitinä nautin. Kun lapsi hymyilee, nauraa ja on aidosti vaan niin superonnellinen. Minusta on mahdottoman kivaa järjestää lapsille elämyksiä ja asioita joista riittää juttua vielä montamonta viikkoa eteenpäin.

Poika on oppinut taas lisää sanoja. Näitä + sekalaista jokellusta me kuunnellaan ko-ko-ajan! Äitä, äiti, kukka, kakka, kakku, takki, ännä ( anna ) , juna, Zä Zä Zä ( tavuja omasta nimestään ) , Hijaaa! 
Tuo hijaa on sellainen jota Poika huutelee kokoajan. Se on isin opettama potku, ja kun poika potkaisee huutaa hän hijaa! Eli aika perusettiä :)

Tyttö on ollut enemmän viime aikoina isinsä perään. Uskon, että johtunee siitä kun koti-isi on vaan niin super tyyppi ( isi siis sairaslomalla töistään)  näin ollen sanavarasto Espanjaksi on edennyt hurjan harppauksen. Värit , numerot, laskeminen, paljon paljon lisää lauseita. Nerokasta! Me so proud!





Minun oli tarkoitus päästä tänä viikonloppuna pikkasen irrottelemaan kavereiden kanssa, mutta koska olen toipilaana en tietysti lähde minnekään. Enkä olisi kyllä muutenkaan raaskinut tällä kertaa. Viime kerrasta on pitkä aika, mutta aina ei vaan halua / raaski mennä. - Äitiys. Ihanaa olla vaan kotona.







24. tammikuuta 2014

Jumpsuit kuvia ja kuulumiset päiväkodista


Kuvasin Poikaa ihanan oranssi Gugguun jumppis päällä. Tuli mahtavia asu-kuvia, sanon minä. Linkistä pääsee Gugguun sivuille lukemaan lisää. Väri vaihtoehtoja on tulossa paljon lisää kevään aikana. Tällä hetkellä tämä huippusuosittu lasten vaate on melkein loppuunmyyty. Oransseja vaatteita on varmasti saapumassa kevään uutuuksien mukana. Tässä siis makupaloja :) Poika on 80 cm pitkä ja käyttää kokoa 80. Miltäs näyttää?


Lastemme päiväkodin johtaja mailasi minulle tänään kertoakseen, että ovat harkinneet Tytön siirtoa isompien lasten ryhmään. Tyttö on kuulemma tosi itsenäinen syömisissä, keskittyy askarteluun, piirtämiseen, lauluhetkiin ym. Harjoittelee reippaasti pottailua ja pukemista. Tyttö on kiltti ja sopeutuvainen, eikä hänellä ole mitään kehityksellisiä esteitä , mille tarvisi enemmän aikaa ja ehkä enemmän omaa hoitajaa. Pienten puolella on paljon vauvoja, eikä ryhmän aktiviteeteistä kaikki ole välttämättä kaksi ja puolivuotiaalle enää tarpeeksi kehittäviä. Tyttö käy nyt kahden viikon ajan isojen puolella tutustumassa ja sitten pääsee muuttamaan sinne :) Olen todella ylpeä pikkuprinsessastani joka jo nyt halutaan 3-5-vuotiaiden ryhmään. Sanoinkin johtajalle, että mikäli koette, että Tyttö on valmis, sitten hän on. Hiljaisimpina päivinä päiväkodissa ryhmät ovat muutenkin yhdistettynä ja kaikki ovat samassa ryhmässä, joten Tyttö onkin jo ehtinyt näkemään myös isompia lapsia. Veikkaan, että siirto tekee vain pelkkää hyvää. Siellä opitaan olemaan ilman vaippaa ja itsenäistytään hyvällä tapaa. 

Isojen puoli on aivan pienten vieressä ja siitä pääsee tarvittaessa moikkaamaan pikkuveljeä, joka ei hänkään ole enää ryhmänsä vauva. Tosin siirron takana on varmasti myös se, että pienten ryhmässä aloittaa uusia alle vuoden ikäisiä vauvoja ja näitä isompia pitää siksi lakaista eteenpäin. Olenkin jo tavannut Tytön uuden ryhmän hoitajia, hekin ovat tosi mukavia. 






POJAN JUMPSUIT ON SAATU GUGGUU KIDS FASHIONILTA OSANA KUVAUSPALKKIOTA. 


Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3 


23. tammikuuta 2014

Sen tekee hän itse

Tyttö on viikon päästä kaksi ja puolivuotias. Mitä ihmettä, juurihan minä vasta olin raskaana ekaa kertaa. Taas kerran saa toistaa moista hokemaa. Mihin tämä aika menee. Hänen kolmas talvi jo! Ihanan herttainen tyttö harjoittelee itse pukemaan. Valitsee itse vaatteensa. Ikävöi enemmän isiä kuin äitiä ( isistä on muuten tullut ihan ykköstyyppi). Toisinaan käperryt syliin, toisinaan juokset omille teille. Olet minun prisessa ja söpöin sellainen.






Meillä oli ihana iltapäivä töiden jälkeen halien, hellien, leikkien, kuvaillen :)


Ps. Mulla on lasten flunssa, lääkäri totesi äidillä korvatulehduksen. Muu perhe voi hyvin. Auts. 

22. tammikuuta 2014

Mamin diettipäiväkirja

Kohti kesää. Mami ja taapero painotteinen blogi saa tästä eteenpäin myös pienen säväyksen minun omasta projektistani, kesäkuntoon. Ketä kiinnostaa jatkaa lukemista? Monena keväänä jumppa- ja diettikärpänen on puraissut minua maaliskuun ekoina aurinkoisina päivinä ja siitä edespäin olen tsempannut liikkumisen ja ruokavalion kanssa kohti kesää. Rakastan kesää ja haluan nauttia ihanista kesävaatteista, bikineitä unohtamatta.

Viime keväänä pudotin viimeisiä raskauskiloja ja kiinteytin kotitreenillä lievästi sanottuna lörpsähtänyttä vatsanseudun ihoa. Tänä keväänä, minulla on tavoite syödä koko kevät terveellisesti ja liikkua parina päivänä viikossa hieman enemmän, hikoillen! Varsinaisesti minulla ei ole mitään kilotavoitetta karistettavana, mutta koska vaaka on kuitenkin ihan hyvä mittari sanottakoon, että  kolme kiloa voisin karistaa. Lisäksi haluaisin mahtua kokoa pienempiin housuihin! Koitan saada matkan varrelle tietysti kuvia, mutta lähinnä haluan kertoa teille kuinka oma oloni paranee ja kuinka syömällä oikein vaikuttaa kaikkeen. Ehkä tässä ruokaremontissa sitten saa kaupantekijäiseksi ne koon pienemmät housutkin jalkaan ;)

Sanottakoon vielä, että olen tyytyväinen itseeni juuri nytkin, mutta marras- ja joulukuun herkuttelut, synttärit, joulu, uusivuosi ovat saaneet napit kiristämään. Lisäksi se, kun aloitin työt lokakuussa, on saanut minut lipsumaan aamupaloista ja lounaaksi on haukattu useammin jotain epäterveellistä snacksiä kuin oikeaa ruokaa. Motivaatio on kova, niin monta kertaa olen onnistunut laihduttamaan ja kiinteytymään, että tiedän siihen pystyvän, nytkin :)

Ajattelin, että jotten ala heti lipsumaan kohti sipsipussia, on ehkä kiva kertoa tavoitteistani teillekin. Onko siellä joku toinenkin ruokaremontin äärellä? Herkkuhetkiä aijon sallia itselleni matkan varrella. Siitä lisää ensi kerralla :)




Hain lapset tänään tarhasta ja kävimme ekaa kertaa pidemmällä vaunulenkillä uusilla vaunuillamme. Hiki tuli pintaan ja oli kivaa!

21. tammikuuta 2014

Hihkaisu lasten vaatteista...

Monelta lemppari merkiltä pitäisi alkaa tupsahtelemaan kevään uutuuksia helmikuun aikana. Minä odotan eniten Gugguun ja Mini Rodinin tarjontaa. Olenkin jo urakalla tehnyt inventaariota ei sopivista , ei niin kivoista, rikkinäisistä lasten vaatteistamme . Eniten tarvetta olisi Pojan housuille ja tietysti keväiselle / kesäiselle tyylille. Mini Rodinin syksyn mallistosta yksi lemppareista ovat ehdottomasti olleet ketut. Hankin molemmille harmaat collegesetit ruskeilla ketuilla. Pehmeä ja suht paksu kangas on pysynyt hyvänä niin ulkoa kuin sisäpuoleltakin. Nämä ovat ehdottamasti sellaiset joita en laita eteenpäin kovin pian. Tykkään myös täydentää vaatekaappeja noilla basic-sarjan paidoilla ja leggareilla, tummansininen on yksi kestosuosikki. <3

Poikammehan on vaatemerkki Gugguulla mallina. Voin kertoa, että merkin kevät mallistosta on tulossa todella hieno, kaunis ja värikäs. :) Makusteluja Gugguun Facebook sivuilla täällä. Mä odotan jo, ( kyllä, tämän pakkasen keskellä) että saan pukea lapsille värikkäät shortsit jalkaan sekä jonkun kivan tank-topin :) Polskis!





Tytöllä jäi tänään huuli kiinni pakkasen jäädyttämään liukumäen tankoon. On muutes ollut hyvin kipeä sen jälkeen. Huuleen ei saa koskea, eikä ruoka maistu. Onneksi illasta muutama herkku piristi pienen Tytön mieltä :)


Tämmöistä tänään... Mitäs teidän lasten vaatekaappeihin kuuluu?


20. tammikuuta 2014

Perheen yhteinen ruokahetki

Me ollaan tosi iloisia jos koko nelikko ehtii ruokapöytään samaan aikaan. Yleensä vapaapäivinä pyrimmekin panostamaan kotiruokaan ja nauttimaan aamiaisen lisäksi päivällisen pitkän kaavan mukaan. Tyttö saakin yleensä aina samaa ruokaa meidän kanssa ( poikkeuksena jos teemme jotain tosi tulista tai mausteista  ruokaa) . Poika saa maistella milloin mitäkin myös meidän annoksista, mutta yleensä hänelle on vielä hyvin pelkistetty oma annos.

Välipalalla saatan haukata jotain lasten seurana. Iltapalalla yleensä ruokimme vain lapset ja säästämme oman iltapalan mieheni kanssa siihen hetkeen kun lapset ovat jo unilla. Näin ollen emme aina syö yhtäaikaa lasten kanssa. Tyttö on reipas syömään kun vaan malttaa keskittyä tarpeeksi. Joskus vielä lautaiset lentää ja ärripurri puraisee juuri ruoka-aikana. Onneksi myös päiväkodissa tuetaan mielestäni hyvin pienten taaperoiden ruokailua. Opetellaan käytöstapoja ja kiittämistä.

Tyttö onkin sitä innokkaampi syömään jos annos on vimpan päälle tehty hänellekin. Pitää olla sipulit ja rukolat lautasella. Silloin on hymy huulilla. Samaa kuin äitillä , tietysti! Kyllä Poikakin on reipastunut syömisissään, mutta kärsittyään hetki sitten mahdollisesta maitoallergia reaktiostaan, olemme joutuneet aloittamaan monet ruuat paussin jälkeen uudestaan ja nyt taas tietysti varovasti maistellen ja kokeillen.



Meidän isi on superkokki, mä rakastan hänen ruokiaan. Perus jauhelihakastikkeenkin hän saa maistumaan paljon paremmalta kuin minun tekemäni. Eilen kastikkeeseen lisättiin ripaus pekonia ja päälle mozzarellaa. Kuka teillä kokkaa?

Herkullista maanantaita kaikille <3

19. tammikuuta 2014

Kun lampaantalja lämmitti meitä ulos leikkimään

Sen verran kirpsakassa säässä lähdimme ulos lumileikkeihin, että pienemmälle laitoin vaunuihin lampaanvillasta olevan makuupussin. Pussukka ei kuvissa kunnolla näy, mutta se on päältä armeijan vihreä ja todella yhtä lämmin kuin kaikki armeijan talvi-ulkoilu / leireily varusteet. Sen alla / sisällä ei ole kukaan vielä koskaan palellut. Pojan vartalo oli aivan lämmin, kun puistoon päästyämme hänet kaappasin syliin ja lumeen leikkimään. Tyttö nukkui lampaanvillassa päikkäreitään vielä viime talvena ja kertaakaan ei ollut vilu. Pussukka on peräisin mieheni äidiltä joka on viettänyt monia monia talvia Napapiirillä.









 KIDS WEARING OVERALL, GLOVES / MOLO KIDS BEANIES/ FREDRIKSON SHOES / CROCS SCARF/ ZARA BABY 


Vaikka talvi on vielä pitkä ( liian pitkä minulle ), niin kyllä tuo auringonpaiste saa aikaan ihmeitä. Valo ja energia alkavat pikkuhiljaa hiipiä puseroon. Kevät on matkalla... Olisiko Pojalle olleet jo aurinkolasit tarpeelliset? Pikuveli juoksee jo ihan hirmuista vauhtia! Olen aivan yllättynyt kuinka noin nopeaa voi oppia handlaamaan kävelyn ulkonakin toppatamineissa. Taitaa Crocsin kengät olla juurikin passelit, kevyet, mutta silti lämpimät.

Lähdimme kotiin päin kun Tyttö pyysi päästä vaunuihin ja pienemmänkin oli aika saada jo ruokaa. Nams nams. Isi oli lukenut reseptejään läpi ja kokannut ihanaa ruokaa koko porukalle. Mikäs tämän parempi Sunnuntai startti <3 Mitä teille kuuluu, onko kylmä?




15. tammikuuta 2014

Mietteitä uusista vaunuista


 Alku viikko on taas mennä hurahtanut. Pian on jo viikonloppu ovella, taas. Viime viikolla postasin ulkoilu kuvia hyvin lauhasta ja lumettomasti talvesta ja nyt on sitten saatu lunta ja pakkastakin. Pitäisi vielä ehtiä pulkkamäkeen kun viikonloppu ja vapaat alkaa. Ja lupaan palata lumisten kuvien kera. Niitä kun ei ole vielä yhden yhtä :)

Illat olen nuokkunut koneella, tuumaillen olisiko järkeä uusia vaunumme. Tuntuu ihan hullulta hankkia jo kolmatta paria vaunuja? No onhan noita muksujakin jo kaksi ja edellesit vaunut ovat meneet veljeni lapselle hyvään kotiin ja ihanalle käyttäjälle. Meidän nykyisissä vaunuissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa. En todellakaan ole erikoistunut vaunuihin /rattaisiin , mutta nyt olen hetkessä ( netin ihmeellisessä maailmassa) käynyt ainakin lyhyen oppimäärän jos jonkin sortin tuplavaunuista. Linkkaan teille enemmän vaunu-malleja kun tiedän mihin päädyin. Vahvana ykkössuosikkina on tällä hetkellä Mountain Buggy Duetit.

Jotta tiedän kannattaako minun hankkia ihan ok vaunujen tilalle vielä kerran vaunut olen listannut miinuksia meidän nykyisistä vaunuista.

-Lasten yhteinen kuomu. ( Tappelua ja pienemmän unien häirintää. Isompi lapsi ei tykkää, että kuomu on kiinni.
-Rikkinäinen ja hyvin hepponen tavarakori. ( Voin säilyttää tavarakorissa ehkä yhtä pientä muovipussia nykyisin kun se on yhdestä kohtaa rikki, ei vastaa 3-4 ihmisen tarpeita)
-Leveys 75 cm ( Kuljen paljon kauppakeskuksissa ja julkisilla, mahdun jokapaikkaan joo, sori sori sori - sanojen saattelemana, kapeammat olisi luksusta )
-Kokonaispaino 19kg (Kevyemmät ja ketterät houkuttelevat, näitäkun kuitenkin pusketaan vielä 2 vuotta)
-En tee näillä nykyisillä tuplilla mitään, kun sisko kasvaa näistä ulos. ( Onko se ensi kesänä vai sitä seuraavana , who knows? )




Mountain Buggy Duet Joey sivukassi

Suosikissani olisi leveyttä vain 63 cm. Joka on normaalien yhdistelmävaunujen keskiverto leveys. Me olisivat 4 kg kevyemmät. Kuulemma markkinoiden ketterimmät. Tilavalla tavarakorilla joka imee itseensä jopa 5-9 kg tavaraa. Siron ja kapean ulkomuodon kanssa ( puhumattakaan tuosta lisävarusteesta kuvassa) näitä käyttäisin vielä kun enää Poika istuu vaunuissa ( Tytölle olisi aina silti varapaikka taattuna) Niin ja ne omat , suojaavat kuomut. Näihin saa seisomalaudan tai vaikka potkulaudun liitettyä ( kesällä mennään!! )

Silti, mä vaan pohdin. Nää on vaan vaunut. Lapset tarvitsevat enää muutaman vuoden vaunuja. Kauppa kassit olen tähänkin saakka saanut hyvin kotiin ja ne voi hakea ilman vaunujakin. Nämä ois jo kolmannet kunnon vaunut mitä mä olen hankkimassa. Tiedänkö tälläkään kertaa tarpeeksi? No, hankkiihan muutkin ainakin pari paria vaunuja elämässään, silläkö lohduttaudun taas ostamaan jotain ;) ? No, ainakin tällä setillä on hyvä jälleenmyyntiarvo, jos sitä haluaa miettiä.

Mieheni on ollut käsi-toipilaana ja koti-isinä noin kolme kuukautta ja voitteko kuvitella, ehdotus uusista vaunuista oli hänen! En edes kysy käyttökokemuksianne kys. mallista tai mistään muustakaan mallista, sillä olen jo varmaan lukenut kaikista tuplista kaiken ;) Saatte toki kommentoida <3







13. tammikuuta 2014

Aikaa ystäville

Minulla on ihan liian vähän aikaa, no moneen asiaan. Kiitos joustavalle työpaikalleni, minulla on hyvin aikaa olla lasteni kanssa ja parisuhdekin voi hyvin (olen siis ollut myös kotona). Sen sijaan ystäville on yllättävän vähän aikaa. En tiedä, kaipaavatko he seuraani, tai miettivätkö edes miksi en ehdi juuri minnekään heidän kanssaan, vai osaavatko ymmärtää, että olen omistautunut kahdelle pienelle aarteelleni täällä kotona, ainakun minulla on vapaata. Lisäksi kun parisuhteellekin haluan pyhittää kakusta palasen ja kotikin on tärkeä alkaa vuorokauden kaikki tunnit olla ääriään myöten täynnä.

Vielä aikaa ennen lapsia kutsuimme mieheni kanssa harvase ilta ystäviä ulos tai meille kotiin, syömään, juoruamaan, ( miehet pelaa yleensä pleikkaa) viettämään aikaa. Minä shoppailin ja istuin töiden jälkeisillä lasillisilla kaupungissa, ystävien kanssa. Ne ajat ovat nyt ( tai olleet aika kauan) ohi. Nyt mennään lasten ehdoilla ja hyvä niin. Silti koitan pitää yhteyttä ystäviini mahdollisimman paljon. Valitettavan usein tapaamiset ja kahvittelut tuppaavat jäädä kuitenkin suunnittelun tasolle, viestittelylle joko facebookissa tai whatsupissa. Kuinka usein te ehditte näkemään ystäviänne? Varsinkin sellaisia, joilla ei ole vielä omia lapsia ja he ovat viikot töissä? Minulla on paljon ikäisiäni ystäviä joilla ei ole vielä lapsia. Heidän elämänsä on myös kiireistä, mutta erillä tapaa. Harrastukset, työ, viihde. Tiedän, sillä minäkin olin kiireinen ennen lapsia :)

Koitan kerran kuussa päästä ulkoilemaan tyttö-kamujeni kanssa. Menemme yleensä jonkun kotiin viinille ja siitä kaupungin vilinään. Viime aikoina olen kuitenkin pyhittänyt enemmän laatuaikaa kotona miehelleni ja meille kuin lähtenyt ulos. Lisäksi on aina puntaroitava, jaksaako lapsia varmasti hoitaa kun on nauttinut viiniä edellisen illan. Kuka haluaa olla tukka kipeänä lastensa kanssa. Ei kukaan! Nämä pienet kun eivät tarjoa minulle vapaapäivää sunnuntai-aamulle. Onneksi mieheni osallistuu paljon lasten hoitoon ja joskus saankin seuraavan päivän ottaa chillimmin.

Äiti-ystäviä näenkin paljon useammin. Heidän kanssaan kun puistoillaan jo heti kello kymmenen aamulla. Tai pidetään pitkiä lounashetkiä lasten mentyä päikkäreille. Koen ehkä olevani epäreilu ystävä, sillä ystäville joilla on lapsia on enemmän aikaa. Onko muilla näin?

Sunnuntai-iltaa vietettiin kuitenkin taas vanhalla kaveriporukallamme meillä. Syötiin hyvää ruokaa ja juoruttiin, ainakin sen mitä kahden lapsen kaitsemiselta kerkesin. On tosi hienoa, että ympärillä on ystäviä jotka ovat aidosti mukana elämässäni, vaikka elmäntilanteet muuttuvat. Teitä on paljon! Pääsin nuuhkimaan ihanaa kahden kuukauden ikäistä ystäväni lasta ja tietysti puhuttiin paljon myös vauvoista. Ilta ystävien kanssa pitkän kaavan mukaan on rentouttavaa. Lapsetkin nauttivat ja seura on heille hyväksi. Pidättekö te illanistujaisia usein? Miehet puhuivat peleistä, mutta vähän vauvoista hekin. Taisivat vertailla vauva-kuumeitaankin... :) Menussa meillä oli lasagnea, salaattia ja mutakakkua. Varsin maittavaa siis, ilta päättyi vasta kun lapsien nukkumaan meno aika koitti.

En ehtinyt kuvaamaan pientä suloista vauvaa, tai edes menoa kekkereistä. Mutta alkakoon uusi viikko hyvissä fiiliksissä ja tällaisilla kuvilla, juuri ennen nukkumattia.




Syy miksi bloggaan on myös hyvin yksinkertainen, koen, että kirjoitan ystävilleni <3 Syy miksi räpsin valokuvia tuhansia ja tuhansia, on nuo kaksi ihanaa lasta <3 

11. tammikuuta 2014

Ulkoillaan

Lähdettiin Pojan kanssa eilen kaksisteen vaunuilemaan ja postiin. Yleensä kun ulkoilemme koko porukan voimin, juoksen enimmän ajan Tytön perässä tai kuuntelen hänen toiveitaan siitä, mennäänkö kävelemään, liukumäkeen, nostanko kiikkumaan vai mitä. Tytön ollessa vielä päikkäreillä ( isin kanssa), päätin lähteä kuopuksemme kanssa kaksin matkaan. Vasta kävelemään oppinut vesseli oli ulkona aivan innoissaan kun sai sielläkin tepsutella. Hän piti toisinaan kädestä kiinni, mutta hienosti käveli itsekin. Olin ennustellut, että vielä tänä talvena ei pienempi ulkona paljoa kuitenkaan liikkuisi, sillä talvikengät ja puku ovat kuitenkin jonkinmoinen painolasti ensiaskelia harjoittavalle. Niin vaan Poika sai ulkonakin vauhdin päälle, kömmähteli tietty välillä, sillä kroppa ei ihan ehdi järjen juoksun mukaan. Se tässä talvessa on hyvää, ettei hanki ja jää ole kenenkään meistä tiellä.






Sankka sumu näköjään varjosti valokuvaamistani, onneksi edes yhdessä kuvassa Poika hymyilee ja kuvakin on enemmän selvä kuin epäselvä. Välittyköön näistä kuitenkin reipas ulkoilun meininki ja punaiset posket. Ulkoiluvarusteet kuvassa, miinus aivan ihana Zara Babyn tuubihuivi, ihan meidän lemppari asuste. Tykkäättekö? Vai suositteko enemmän kaulureita? Levitän muuten aina ennen lasten pukemista kaikki tarvittavat vaatteet selkeesti lattialle ( ainaskin näin talvi aikaan) jotta ei tarvii lähteä etsimään sitten kesken kaiken. Kun etsit jotain on ihan varmaa, että jo päälle puetut vaatteet on tipo tiessään!


10. tammikuuta 2014

Kotipäivän kuulumiset kera kaksivuotiaan kuhmu-pään.

Aivan tavallinen kotipäivä. Leikkejä, yhdessä oloa, lauluja, halimista, juoksemista. Nautin siitä kun saa olla yökkärissä niin pitkään kun haluaa, syödä hitaasti aamiaista eikä kelloa tarvitse katsella kokoajan. Arjen hulina on hauskaa, mutta arkisia kotijuttuja lasten kanssa ei voita mikään.

Kerroinkin eilen, kuinka Tytön otsaa komistaa mojova kuhmu /mustelma. Tarkkailimme eilis illasta Tytön vointia ja jaksamista. Silminnähden oli selvää, että otsa ja kasvot olivat kivuliaat. Onneksi yö meni hyvin ja nyt Tyttö ei edes enää muista kaatumistaan. Tämän episoodin takia olimme tänään (ansaitulla) sairaslomapäivällä. Hellimistä ja ehkä muutama herkku luvassa siis päikkäreidenkin jälkeen.





Lelut on kerätty nyt hetkeksi. Haenkin itselle lounasta pöytään lasten nukkuessa. Aikamoista hulinaa. Tuo pipo Tytön päässä on meidän isin. Se on villainen ja peittää kuhmun, eikä Tyttö ota sitä enää pois päästään ;)

Millainen perjantai teillä on?