26. maaliskuuta 2014

Lomailen bikineissä

 Mitä äiti edellä sitä Tyttö perässä. Raitaiset bikinit vedettiin eilen päälle ekaa kertaa. Vielä emme päässet parvekkeelle auringonvaloon polskimaan tai grillaamaan, vaan soviteltiin vaan. Tytön Po.pin setti on tosi simppeli, mutta raikkaiden asusteiden kanssa siitä saa vieläkin kivemman. Halusin hankkia Tytöllekin kesää vasten bkinit, sillä pottailu on näin paljon helpompaa tai sanottakoon ehkä puskapissit jos ollaan tien päällä ;) Aijotaan nimittäin kovasti olla vaipattomia kesällä!

Itse odotan niin paljon kesälomaani ja kesää, että ei tosikaan. Lämmintä saisi olla, jotta päästään rannalle! Olemme kuitenkin tänä viikonloppuna suuntaamassa mieheni kanssa hotelliin ja kylpylän poreisiin, joten päätin hankkia uudet biksut jo nyt. Kahden raskauden jälkeen tällaisten sovittelu saatika kuvaaminen on ollut vähän niin ja näin. Viime kesänä en saanut kunnon bikineitä edes hankittua, vaan menin ne harvat kerrat ikivanhoilla. Nyt mulla on hyvä fiilis kroppani suhteen ja bikinit istuu hyvin. Peili on aika likainen, vaikka se pyyhitään joka päivä, NOH, arvatkaapa miksi?? Koska olen lomalla ja lapsilla on harvinaisen tahmaiset kädet suklaasta, karkista jne... ;) <3 (Ja he hyppii tässä ympärillä kun kuvaan ja lämii joka paikkaan!)


 Pahoittelen huonoa kuvaa.





Eli tosi lomalaiset täältä Moi! Mitäs teidän päivään kuuluu? Onko kesän tärkeimmät varusteet jo hankittuna?

24. maaliskuuta 2014

Verhot kiinni ja nukutaan

Talviloman ensimmäisenä aamuna päätin nukkua pitkään, lasten kanssa, sillä isin loma alkaa vasta huomenna... No, olin muovannut ajatusta ainakin niin, että aijon olla yökkärissä koko päivän. Ei sillä, että olisi univelkaa (no on sitäkin varmaan), mutta halusin vain rentoutua. Olla, sopimatta yhtikäs mitään. Aamu sujuikin suunnitelmien mukaan, heräsimme kello kahdeksan, eli ihan kohtalainen startti lomaan.

Iltapäivällä suuntasimme vähän rilluttelemaan, mäkkäriin ja kauppakeskuksen leikkipaikkaan. Leikkipaikassa on monenmoista aivojumppaa, nimittäin kosketusnäytöllisiä muistipelejä, palapejä, numeroita ja aakkosia. Pojalle riitti suunnaton säntäily paikasta a paikkaan b!






Laitettiin nutturoihin lakkaa, laulettiin ja tehtiin keittiön tuoleista juna. Huomenna minulla on erilainen lomapäivä, sillä lapset menevät hoitoon ja minä alan pesemään pyykkiä ja pakkaamaan, torstaina startataan kohti Oulua. Matkasta ja matkalaukuista, niistä lisää ensi kerralla...

Meidän lomatunnelmia instagramissa // Maminaarteet



23. maaliskuuta 2014

Päivän asussa tukaaneja ja mini Kånken




Ylläri ylläri, MINI RODINIA, tein drop ykkösen vaatteista aikaisemmin kunnon postauksen sovittelu kuvineen ja nämä drop kakkosen vaatteet jäivät enemmän tai vähemmän sovittamatta. Käyttöön niistä on päässyt jo osa, mutta muutamat vielä niin kesäsiä, että emme ole kauheana vielä uutukaisia pitäneet. Kotosalla on kuitenkin jo pukeuduttu lyhythihaisiin ja nyt oli aikaa kuvailla näitä tukaaneja. Iskeekö? Minun täytyy sanoa, että tukaanit eivät livenä olleet ihan niin nättejä kun ensin ajattelin. Niimpä osa Tytön vaatteista lähti palautukseen ja tilalle hän sai toivomiaan mintunvihreitä liskoja. Pojan päällä nämä lintuset ovat ihan kivat ja laadukkaat yksilöt sattui ainakin meille.

Meillä Poika käyttää vielä aika paljon bodeja, joten niitä onkin muutama hankittu myös kesää silmällä pitäen. Näissä bodeissa on aika pitkä niska-haara mitta ja sopii reilu 80 senttesille nassikalle vielä tosi hyvin. Leggarin koko on myöskin 80/86. Pian (2.4) julkaistaan drop kolme, katsotaan tuleeko sieltä mitään kivaa hankittavaa. (Ensin kirppikselle myymään talvi vaatteita, jos joku niitä huolisi) :))

Halusin kuviin mukaan meidän uuden Fjällräven Kånken mini repun. Lasten siirryttyä päiväkodissa eri ryhmiin tarvittiin toisellekin kaverille reppu. Kirkkaansininen yksilö on kerrassaan komea ja tähän pienempään mahtuu hyvin varavaatteet ja lelu lelupäivinä. PARTIOAITAN verkkokaupassa on kattava valikoima värejä, tosin tuo meidän kirkkaansininen reppu ei ainakaan verkkokaupan kuvissa pääse oikeuksiinsa. Onko teillä näitä kerho reppuina?

Oletteko muuten huomanneet, että näissä päivän asu postauksissa Poika esittelee aina vaatteitaan noiden kahden lego palikan päällä. Tuo kahden legon torni on oikeasti Pojan ihan lemppari paikka. Ja se on ainoa paikka missä on viihtyy paikallaan. Seuraavalla kerralla päivän asu on äidin tai tyttären päällä ;) Stay tuned!

22. maaliskuuta 2014

Aurinko






Aurinkoisia Mini Rodinin vaatteita. Sääennuste joka lupaa keväistä aurinkoa. Aurinkoista arkea kotona (miinus isosiskon unikoulu). Aurinkoa lapsille Netflixin kautta. Aurinkoisia päiväunia ja lepardi uniriepu. Mä oon aina rakastanut aurinkoa. Ilman aurinkoa olen vain tottunut elämään, vaikka en haluaisi. Voisin hyvinkin olla auringon alla vuoden ympäri. Kevät aurinko on niin lupaava. Se on ovi uuteen lämpimään, ihanaan kesään. Auringosta saan energiaa, vaikka en olekaan vielä tehnyt kevät siivousta. Huomasin muuten, että auringonvalo on ihan paras myös valokuvauksessa. Oletteko auringonpalvojia vai pysyttelettekö varjon alla? Mä niin odotan kuumia päiviä hiekkarannalla. <3 Tuli vaan mieleen...



19. maaliskuuta 2014

Äiti ja tytär välipalalla

Eilen vietin laatuaikaa Poikani kanssa kaksin, (muuten tositosi pitkästä aikaa) oltiin nimittäin melkein koko päivä Gugguun kuvauksissa (Gugguusta lisää myöhemmin). Tänään saatiin sitten hetki olla Tytön kanssa kaksin. Nautittiin lounasta vasta kun velipoika oli mennyt päikkäreille ja välipalaakin syötiin pian perään kaksisteen. Haettiin aamulla mansikoita kaupasta ja maistuihan ne herkulliselle. Mansikat, eihän ne ihan vielä olleet priimaa, mutta hyvin osui ja upposi.

Mun omista dietti höpinöistä on taas mennyt hetko, mutta panostan entistä enemmän viiden aterian taktiikkaan ja olen onnistunut niin saamaan paremman ja jaksavaisemman olon ja ehkäpä pari senttiäkin pois. Välipala jugurtiksi valikoitui ihan uusi protsku jugurtti, joka oli kyllä ihan äly hyvää mansikoiden kera. Voisin kuvitella, että tähän passaisi lähestulkoon mitä vaan lisukkeeksi. Rahkaan kyllästynyt äiti oli kyllä ihan fiiliksissä. Ja kyllä näillä eväillä siirrettiin nälkää taas eteenpäin. Niin ja mieltä ja kehoa kohti kesäkuntoa!!





Säteillään kilpaa auringon kanssa! 

16. maaliskuuta 2014

Sunnuntain kuvia

Tässäpä kuvia taas meidän junamatkasta pitkin ja poikin kauppakeskusta. Isikin oli mukana tällä kertaa. Joka neljäs juna kruisailu on ilmainen, niitä oli kertynyt. Kuvissa mamilla on pikkasen kiire pienten kanssa, jotka säntäävät innoissaan jo seuraavaan paikkaan. Niin ja tällä kertaa kuvissa näkyy mun ihan luotto välikausivaate, eli tuo Fjällrävenin parkatakki. Lisää minun välikaudesta ja puisto-lookista piakkoin. (En ole unohtanut!)







Onko teillä ollut leppoisa kotipäivä vaiko kenties vilkasta vipinää? Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille <3

15. maaliskuuta 2014

Isovanhemmat pään vaivana


Minun piti jo hetki sitten kirjoitella tänne teille meidän perheen isovanhemmista. Mummusta, Ukista ja mieheni isästä. Isovanhemmat kun eivät meidän perheen arkeen juuri osallistu. Näemme heitä kerran kaksi vuodessa. Osa syy on tietysti myös meidän, sillä emme vieraile mieheni kotimaassa sanotaanko koskaan. (Toivottavasti pääsemme vielä tänä vuonna Caribialle). Minun vanhemmat ovatkin sitten toinen seikka. Hekin tosin asuvat eri kaupungissa, mutta matka meille on kuitenkin kohtalainen. Lentäen Oulusta Helsinkiin menee reilu tunti. 

Postauksen aihe pyöri päässäni muutama viikko sitten kun päiväkodissamme järjestettiin isovanhempien aamu. Kutsun saivat kaikki isovanhemmat ja vieläpä pienokaisten tekemän kutsukortin kera. Soitin tietysti äidilleni, olisiko hänellä aikaa ja kiinnostusta tulla meille tuona viikonloppuna. Hän kun osaa olla hyvinkin kiinnostunut meidän menoista puhelimitse. Mummu tuumasi, että tsekkailee lentoja ja olin suht toiveikas, että hän voisikin meille tuolloin tulla. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, eikä mummu saanut aikaiseksi lentojen varaamista. Hän ilmoitti tuonnempana ettei tule, sillä odottaa meitä saapuvaksi Ouluun piakkoin. 

Kahden ja puolen vuoden äitiyden jälkeen minä en todellakaan enään kaipaa ketään tänne meille auttamaan lasten kanssa, saatika tekemään ruokaa tai pesemään vaikkapa ikkunoita. Olen tottunut pärjäämään lasten kanssa, olen tottunut ottamaan kaikki vastoinkäymiset vastaan, mitä vaan on tullakseen. Olen tottunut valvomaan yöt ja seuraavan päivän, ei siinä mitään. Kysymys isovanhemmille kuuluukin, ettekö oikeasti löydä aikaa saatika halua olla lastenlastenne kanssa? Miksei mummu tule meille ja vie lapsia Korkeasaareen? En tiedä, enkä ole juurikaan kysellytkään. Kyllä äitistäni näkee, että hän on onnellinen näistä pikkuisista, mutta hetket meidän kanssa on vain niin harvoin, että oikein joskus vihastuttaa...

Minä en ole koskaan saanut äidiltäni yhtään neuvoa lasten kasvatukseen. En tiedä olisiko niistä ollut apua vai enemmän riesaa. En toisaalta kaipaa kenenkään ohjeita, sillä puhumme mieheni kanssa paljon lapsista ja kaikkeen heihin liittyvästä, joten yleensä me yhdessä samaan hiileen puhaltamalla selvitään melko pitkältä. On silti hyvin outoa, että meillä on niin kaukaiset välit isovanhempiin. Ajattelin, että lapset automaattisesti lähentää koko perhettämme (minä ja vanhempani), mutta toisin on käynyt. Vanhempani eivät suoraan sanottuna tiedä yhtään millaista arki nykyisin minulla on. Heillä ei ole samalla tavalla vastuuta, ei heillä ole kiire, ei heitä kukaan herätä keskellä yötä, eikä heidän tarvitse pukea tai saatika leikittää ketään muuta. Olen todella onnellinen juuri näin, mutta on aika raskasta vierailla vanhempieni luona, kun joutuu joka kerta aloittamaan niin sanotustu alusta. Kerron aina mitä lapset syö, milloin ne pestään tai laitetaan nukkumaan. Miksi toinen huutaa tai itkee ja mitä puetaan ulos. Äitini ja varsinkin isäni ovat aika pihalla kun lumiukot. 

Olen heille kuitenkin tosi kiitollinen siitä, millaisen kasvatuksen olen itse saanut. Esikoislapsena ja vielä tyttönä minulla oli tosi paljon rajoja ja varmaan sitä rakkauttakin. Minulle opetettiin kunnioitusta ja käytöstapoja, rehellisyyttä ja arvostamista. Minulla on ehkä muutamia eväitä omien lasteni kasvatukseen. Mutta aijon alusta loppuun saakka kasvattaa lapseni itse mieheni kanssa. En aijo kääntyä menneeseen tai väkisin kysellä mielipiteitä. Enkä aijo myöskään anella tukea tai apua, sillä sitä ei ole tähänkään saakka tarvittu tai tarjottu.

Olen todella onnellinen pikkuveljeni puolesta, joka asuu Oulussa vanhempieni läheisyydessä. Hänen pienokaiselleen on aina taattu hoitopaikka sekä mummu ja ukki ovatkin osa veljeni ja hänen lapsen elämää. Ihan eritavoin kuin meillä. En osaa olla huomiosta tai heidän arjestaan kateellinen, mutta on aika ikävää, että mummumme on vain heille läsnä. 

Minä olen silti niin vimpan päälle oman tieni tallaaja, että ei tulisi mieleenikään matkata mummulaan useammin kuin tätä nykyä. Meillä ei ole oikeasti aikaa ja vapaat, juhlat, lomat vietämme enemmän kuin mielellämme nelisteen. Ei tulisi ikinä mieleenikään jakaa lapsiani äitini kanssa niin, että muuttaisimme varta vasten heidän naapuriin. Voisin jatkaa aiheesta hyvinkin pitkään. Mutta on ehkä parempi, että lopettelen.

Zack askarteli ihanan kortin isovanhemmilleen, jossa hän kutsui mummun kylään. :)







Leikkejä leikittiin Ferm Livingin korissa ja nyt menen tuonne mieheni luo katsomaan leffaa. Ha de så bra!

PS. Pitkän postauksen päätteeksi kuulisin enemmän kuin mielellään teidän mielipiteitä siitä tuleeko isovanhempien osallistua pikkuisten elämään ja miten teillä hommat sujuu mummujen kanssa?


13. maaliskuuta 2014

Kevään helmassa hetki on aikaa kasvaa

Ulkoiltiin tänään töiden jälkeen aika kevyissä tamineissa. Mittari näytti melkein kymmentä astetta. mutta tuuli oli kova... Pipot ja tuulitakki on Mini Rodinin, hanskat ja lapaset Po.pilta. Kumpparit Crocsin ja kuorihousut Lindexin. Käytettiin Poikaa tänään neuvolassa painokontrollissa. 1-Vuotis tarkastuksessa viime joulukuun alussa neukku-tätimme huomasi, kuinka pituus ja paino eivät ihan kulkeneet käsi kädessä. Saimme ruokailuun ohjeita mm. ruokaöljyn tai margariinin lisäämistä annoksiin. Pituus huiteli 1-vuotiaana +2 käyrän tuntumassa ja paino taasen keskiviivan alla. Nyt oltiin palattu meille tutuksi tulleelle nolla käyrälle, jonka kieppeillä myös Tyttö on aina oikeastaan kasvanut ja kehittynyt. Kuopuksemme on nyt 15kk. ja mitat 82cm ja himpan alle 11kg. 











Ulkolukuvien myötä kuulisin mielelläni teidän pienokaisten mittoja vastaavassa reilun yhden vuoden iässä? Meillä Poika menee muutaman gramman ja sentin Tytön edellä verratessa heidän neuvokortteja. Oli huojentavaa kuulla ettei kontrolleja enää tarvita. Ja niin lähdimme kiikkumaan.

<3: Mamin aarteet




11. maaliskuuta 2014

ARVONNAN VOITTAJA JA MINI ZOOLOGIST


Mintun vihreistä liskoista, räkänenistä, lastenohjelmista, niistä on meidän tiistai-ilta tehty. Vaatepaketti pikkuOtuksesta piristi kummasti aikaisin herännyttä äitiä ja puolikuntoisia lapsia. Mitäs tykkäätte? Hurjaa kuinka nopeasti tietyt kesävaattet myydään loppuun, eikö tälle villitykselle todella ole loppua? :)




Lapset ovat tosiaan olleet kevät flunssassa muutaman päivän ja nyt kovasti tuntuu siltä, että äitikin on pian pedin oma. Onneksi ollaan pysytty marraskuusta saakka terveenä ja sairastaminen ei meillä ole ollut kierre tai muutenkaan rasittanut perheen pienimpiä. Kyllä tämän siis kestää...


Kiireestä puheen ollen olen viivästynyt arpomaan voittajan postauksessani Mitä hauskaa lapsesi on sanonut? Siispä sairaspetiläiset askartelivat parikymmentä arpaa ja arpoivat voittajaksi tänään illalla Hennan! Onnea! Voittajaan olen yhteydessä sähköpostilla :)

Kivaa viikon jatkoa kaikille, joko teidän liskot tuli postissa? ;)


8. maaliskuuta 2014

Kotipäivä








Kotipäivänä vietettiin Naistenpäivää. Soviteltiin sadevaatteita ja kumppareita. Tyttö sai pinkkien kumppareideni lisäksi myös samanlaiset keltaiset. Koska veljelläkin on keltaiset. Ei pinkit olekaan enää kivat... Naiset! Sain nukkua aamulla pitkään. Sain toivoa aamiaisen. Illalla tartuin jo mopin varteen ja vaihdoin verhot olkkariin. Naiset!


Mitä ihaninta Naistenpäivän-iltaa lukijoilleni<3 Puss o kram. 

Ps. Uusimmille , tervetuloa mukaan!!