31. elokuuta 2014

Lapsi leikkii vauhdikkaasti

Luin Ylen dokumentista otteen, jossa lastenpsykiatri kertoi kuinka lasten tulisi saada leikkiä vauhdikkaasti. Ja näin kolmen vuoden äitiyden jälkeen, kyllä, olen aivan samoilla linjoilla. Leikkimättömyys tai tabletilla selaaminen saattaa kuulemma johtaa aggressiiviseen käytökseen. Lapsi haluaa kokeilla rajojaan liikkumisen kautta. On myös tärkeää antaa lapsen kiipeillä ja juosta jotta motoriikka kehittyy. Meillä Tyttö on aina ollut kovin rauhallinen tapaus. Tosin hänen käytöksessään huomaa myös ne ei niin aktiiviset päivät. Vaikka siis meilläkin on kaksi hyvin erityyppistä lasta, on lapsien tarpeet kuitenkin samanlaiset.

Pojan ollessa 8-9 kuukauden ikäinen muistan, kun harkitsin hänelle kypärän ostamista. Hän oli ( on edelleen ) motorisesti hyvin lahjakas, kiipeää, rimpuilee missä milloinkin ja yleensä ilman itsesuojeluvaistoa. Eikait se itsesuojeluvaisto voi koskaan kehittyäkään mikäli ei pääse kokeilemaan rajojaan? Turvallisessa ympäristössä kuten koti, aloinkin pikkuhiljaa seuraamaan Pojan menoa enää vain sivusilmällä. Ja mitä enemmän hän tiesi olevansa yksin, sitä paremmin sohvalta tultiin alas.

Nyt Pojan ollessa melkein 2-vuotias, on hän edelleen hyvin hyvin vilkas. Hän on liikkeessä kokoajan. Siskokin liikkuu paljon, paikasta ja leikistä toiseen, mutta osaa ja haluaakin välillä leikkiä esim. nukketalon äärelllä, jolloin liike ei ole niin kovin öööö vilkasta...

Mulla tulee nyt äitinä mieleen kymmenen vuoden takainen aika, jolloin hankin koiranpennun. Vilkas pentu vaati tietysti monta kertaa päivässä pihalle. Ja auta armias, jos käytin hänet vain pissillä. Tottakai lapset kaipaavat vauhtia päiviin! Me tykätään ulkoilla, vaikka usein töiden ohella ajatus uloslähtemisestä laiskottaa. Kyllä ne ovat olleet päiväkodin pihalla... Ei se nyt ihan niinkään mene, sitäpaitsi ulkoilun jälkeen on aina niin paljon fressimpi fiilis!

Jotta saan siis lapsilta energiaa purettua annan heidän juosta ja kävellä ulkona ollessamme. Tutkia luontoa, kaatua ja nousta. Istua lätäkköön välillä, vaikka se onkin rasittavaa. Niistähän sitä oppii. Puistossa juostaan kilpaa, potkitaan palloa, sen sijaan, että laitan kaksikon istumaan keinuun ja selaan facebookkia, näin kärjistettynä. Vaikka minua kuinka hävettää (viimeksi tänään) karjua lasteni perään pysähdy, pysähdy, odota odota, siellä on autotie! Olen mielummin se karjuja kuin sellainen äiti joka kärrää taaperon hiekkalaatikon reunalle ja siinä sitten istuskellaan kunnes kotona voi taas selata tablettia. Tottakai lapsia pitää suojella ja niin teenkin.

Ja, meillä katsotaan myös Netflixiä ja Pikkukakkosta, mutta hyvin pienissä määrin. Eikä yleensä kumpikaan edes rauhoitu ruudun äärelle. Kyllä lastenohjemissakin on paljon hyvää!






 Juoksukilpailu!



Tää viimeinen kuva kertoo Poika-taaperomme menosta, eikä Tyttö jää kakkoseksi mielellään! :) Ihania liikkujia ja kuinka onnen näkee kasvoilta kun pääsee dallaan <3 Herättikö postaus mitään tunteita teissä? Ihanaa sunnuntain jatkoa, jokaiseen syksyiseen kotipihaan!




30. elokuuta 2014

Mini Rodini // Quel Carrousell


Lasten vaatemerkin Mini Rodinin syksy on taas täynnä toinen toistaan hauskempia ja söpömpiä printtejä, eläimiä, pellejä, väri-iloittelua unohtamatta. Torstaina julkaistiin syksyn toinen erä ja vaikka kuinka vannoin itselleni ei me tarvita mitään , olihan minun pakko katsella julkistushetkellä suosikkikauppani valikoimaa <3 Pieni paketti uutuuksia lähti ostoskoriin ja matkasi meille alle vuorokaudessa Täältä!!. 

 Anna se lippis minulle! Ja niin velipojalle pitänee hankkia uusi lätsä. Onneksi hatun malli sopii yhtä suloisesti niin tytöille kuin pojillekin.Lämmin fleecehattu pääsee varmasti pitkin talveä käyttöön, niin ja tyylikyyttä unohtamatta. Tytöllä päänympärys on noin 52cm ja koko 52/54 sopii täydellisesti. Mikäli joku tuote on päässyt jo loppumaan pikkuOtuksesta, kannattaa kysellä mailitse täydennyksien perään. Mielestäni näin jossain, että ainakin toppahanskaa olisi tulossa enemmän ensi viikolla...

 Esikoinen on hurjan kiinnostunut kirjaimista. Syvänsininen ja niin pehmeä college paita yllätti minut erittäin positiivisesti. Tekstiä ihaili tietysti kolmevuotias ja luettelikin kaikki kirjaimet paidasta. Tykkään kuitenkin enimäkseen hyvin yksinkertaisesta ja siksi juuri tämä collari meille matkasi. Koko on kolmevuotiaalla 104/110 joka on himpsan reilu mutta käytettävissä.

 Ja vielä pala kakkua, nimittäin mopsit. Se ainoa kuosi jota olin nähnyt joissain ennakkokuvissa ja hypetyksissä. 95% cottonia ja 5% elastaania. Napakka, pehmeä trikoovaate. Setin koko on 92/98 ja käyttäjän mitta 92cm.

 Söpöä söpöä söpöä !!

Kannattaa suunnata siis nopsaan ostoksille mikäli mielii esim. näitä ihania koiria saada, sillä juuri tästä kuosista mahtaa tulla (kröhöm) äitien suosikki <3

Mikäli haluat lisäkuvia tai kuulla kokemuksiamme jostain vaatteesta lisää, kommentoi boksiin ihmeessä <3 Kiitos vielä pikkuOtukseen Jennille !

29. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa toivepostaus


Täällä taas! Kamera täyttyy kuvista ja pääni postaus-ideoista, mutta liian houkuttava on ollut ihan chilli oma-aika, sohva, sarjat ja ja ja... 

Kesällä eräs lukijani kyseli miten juuri minä pidän huolta ruokavaliostani ja samalla itseni hyvinvoinnista. Tuolloin kerroin kuinka juuri grilli- ja kesäkauden herkkujen syönnistä on kertynyt muutama extra kilo. Aloitetaan siis sillä, mikäli herkuttelen, jouluna ja juhannuksena, lupaan, että itsekurini palaa kahta kovemmalla sykkellä takaisin. Rule number one, nauti, nauti ja nauti, pidä päiviä jolloin syöt miettimättä sen enempää. Rule number two, älä jää sille tielle! Osta jääkaappiin vain terveellistä ja vähäkalorista ruokaa juhlakauden päätteeksi ja mikäli alkomahooli on maistunut, unohda drinkit ainakin kuukaudeksi;) 

Aamuisin minun on hyvin vaikea syödä juuri mitään. En ole puurojen tai myslien ystävä joten aamiainen koostuu yleensä leivästä ja jugurtista. Maidon sijaan juon mehuja ja smoothieta. Saatankin siis aamuisin tehdä pienen kävelylenkin tyhjällä vatsalla jolloin rasvaa palaa elimistöstä, siis sitä varastoitua rasvaa. Yleensä tuo aamulenkki on matka päiväkodille ja sen jälkeen nautin aamiaisen rauhassa. Töissä lounaalla syön poikkeuksetta hiilareita ja lihaa. Vahdin kuitenkin kalorimääriä ja syön kohtalaisen pieniä annoksia. Välipala voi olla iltapäivällä leipää tai esim kanasalaatti. Illalla syön super vähän ja terveellisesti ja vältän syömistä ilta seiskan jälkeen. Usein herään niin aikaisin aamulla, että mikäli syön vielä ilta kymmeneltä ei elimistöni ehdi palautua ollenkaan ja aamulla on hyvin turvonnut olo. Summa summa rum, max. kaksi lämmintä ateriaa joista toinen on mitä vaan ja toinen vähäkalorista ja terveellisempää. Eli päivällä saatan hyvinkin syödä hampparin tai nauttia rasvaisemman pastan. 

En käy salilla, en harrasta liikuntaa, mutta olen fyysisessä seisomatyössä ainakin osan aikaa viikosta ja kaksi lasta ja heidän harrastuksensa juoksuttaa tätä mamia hyvin tehokkaasti. 

Paheet: Coca cola, hampurilaiset, pikkusuolaiset
Hyveet: Paljon vettä, hedelmät, salaatit, ruisleipä, kaikki maistuu vähärasvaisena, juustot, jugurtit ja rahkat

En käytä: Makeaa, karkkeja, suklaata, leivonnaisia, kahvia.
Käytän: Kalorin laskentaa ja liikun.






Puurosta ei kyllä millään saanut kaunista annoskuvaa, eikä oikein pastastakaan, mutta muutoin oli kiva vaihteeksi kuvata ruoka-annoksia :) Oliko kiinnostava postaus? Millainen on teidän ruokapäiväkirjanne?

Poikamme on kohta 2-vuotias ja syö hyvin hyvin terveellisesti, voisinkin kertoa siitä lisää ensi kerralla. Lapsemme ovat hyvin erilaisia syömäreitä , lienekkö äiti oppinut lasten ruokailuun liittyvät niksit vasta toisen pirpanan kohdalla?


Kivaa viikonloppua, palaan pian! <3 Nimittäin Mini Rodinia tulossa pieni paketti meillekin <3

23. elokuuta 2014

Kohti syksyä

Vielä on suht vihreää ja aurinkokin lämmittää, mutta kyllä kovasti syksy on saapunut eteläänkin. En haluaisi masennella sen enempää, joten sanottakoon vielä kerran, että meillä oli aivan ihana kesä yhdessä, yhdessä perheenä, yhdessä ystävien kanssa. Tehtiin kesän aikana kaikki se, mitä suunniteltiinkin. Lapsiperheen arki on usein hyvin rutinoitua ja me päästettiin irti rutiineista ja useimmat päivät oltiin vaan. Syksystä kivan tekeekin se, kun saa palata kunnon rutiineihin, päikkäreihin ja säännöllisiin nukkumaanmenoaikoihin. Aijotaan ihan varmasti olla enemmän kotona, ihan vaikka vaan viltin alla köllien. Kesällä kun on jotenkin pakko mennä. 

Ulkoiluun tulee tietysti syksyn mittaan enemmän haastetta, räntäsateeseen ei tule lähdettyä ja puiston kiikut voivat olla märkänä. Rantaelämä on muisto vaan! Me aijotaan kuitenkin ulkoilla vähintään kerran päivässä ja pientä viilausta äidin välikausivaatteisiin niin avot kyllä mennään! Vielä ei olla välikausihaalareita korkattu ja hieman jännittäkiin miten ne sopii lasten päälle sitten toukokuun. Toistaiseksi on vain harvana aamuna pidetty kurahousuja, muutoin ollaan menty tuulitakeilla.









 Äkkiä se kesä taas meni. Vaikka pikkasen vielä aurinko kasvoihin porottaakin.

Taitaa tulla ensimmäinen talvi kun pystytään kunnolla kelkkailemaan, rakentamaan lumiukkoja, juoksemaan hangessa, ilman vaunuja? Talvi, noh siihen on vielä aikaa...

22. elokuuta 2014

Tunteista


Voiko pojat leikkiä poneilla ja voiko tytöt pukea voimamies printteihin? Kyllä voi, lapsi on terve kun se leikkii ja itse en tykkää ollenkaan kategorisoida lasten vaatteita tyttöjen ja poikien vaatteiksi. Hempeää pinkkiä voin hyvin kuvitella Poikani päällä, meillä lapset ihastuu lähes kaikkiin vaatteisiin jotka heille olen hankkinut.

Toinen, se enemmän tunteellinen juttu... Oli kun Tyttöni päiväkotiryhmän yksi opettaja vaihtoi työpaikkaa. Hän halasi viimeisenä työpäivänään Tyttöämme niin, että rupesi itkemään. Voi kuinka sinä olet ollut tärkeä ja ihana tyttö minulle. Hän oli Eestiläinen ihana nainen, joka oli paljon Tyttömme kanssa. Zoekin kaipaa Reelika-tätiä kovasti. Mä en tiedä kumpiko unohtaa toisen nopeammin, tyttö hoitajansa vai hoitaja lapsen, jota on kasvattanut, nukuttanut, opettanut, silittänyt, paijannut monen monta kuukautta... Hurjaa! 









Tänään vietettiin normaalia kotiarkeaamme. Leikittiin, että kiikkutuolit ovat ralliautoja, ihmeteltiin missä vauvanuken turvakaukalo? Syötiin hyvin ja oltiin yhdessä <3

18. elokuuta 2014

Päiväkodissa


Heippa! Mainitsinkin jo aijemmin, että kirjoittelen muutaman sanan meidän taaperoiden päiväkotiarjesta tänne teille (ja tietysti itselle muistiin tulevaisuutta silmällä pitäen)  Meidän muksut ovat aloittaneet päivähoidossa suht pieninä. Vai voiko pienuutta edes mitata kun on kyse suuren suuresta muutoksesta? Tyttö oli tuolloin vajaa 2,5 vuotias ja Poika vain vuoden ikäinen, kun palasin töihin. Tuolloin isillä oli kuitenkin pitkä sairasloma meneillään ja lapset tutustelivat hoitoarkeen rauhassa noin neljä kuukautta, ollen hoidossa muutaman päivän viikossa. Lapset aloittivat samassa ryhmässä, joka oli suunnattu alle kolmevuotialle. Pian ryhmään säntäsi paljon uusia vauvoja ja meidän sisko siirtyi yli kolmevuotiaiden ryhmään. Jos lapsista ei ollut tukea toisilleen hoidon alettua, ainakin se oli helpotus äidille. Viedä pienet samaan ryhmään, saman hoitojan syliin...


 Pian talvi vaihtui kevääksi. Poika oli oppinut juoksemaan ja ilmaisemaan itseään tehokkaammin. Poika ei ollut ryhmänsä nuorin, mutta muutama isompikin mahtui joukkoon. Enimäkseen leikittiin pienryhmissä kuitenkin. Tytön ryhmässä hän oli nuorimpia, ellei jopa nuorin. Tyttö pysyi kuitenkin hyvin ryhmän mukana ja nyt pidetyn VaSu keskustelun myötä kerrottiin kuinka hän ottaa jo osaa leikkeihin jollain tietyllä roolilla. Puhe on kehittynyt paljon, eikä kaksikielisyys meidän neidille ole hidastanut kummankaan kielen oppimista tai puheen tuottamista. Päivävaipoista päästiin eroon kesän aikana, meidän omalla kesälomalla :)

Kesä vietettiinkin taas hyvin lepposissa meiningeissä, mitä päiväkotiarkeen tulee. Lomailtiin kotona viisi viikkoa ja senkin jälkeen tein vain nelipäiväistä työviikkoa, käyttäen talven aikana kertyneitä vapaita. Nyt elokuussa päivähoidossa ollaan oltu meille normaaliin tapaan n. 20-25 hoitotuntia / viikko. Mieheni ja minun vuorotyöt mahdollistaa sen, että meillä on myös arkivapaita ja toisinaan kun teemme eri vuoroja on lasten hoitopäivä lyhyt. Toinen meistä viekin yleensä lapset lounaalle ja toinen pääsee hakemaan jo pian päikkäreiden jälkeen.

 Tytön ryhmä vaihtui jälleen nyt elokuussa. Vuoropäivähoitoon oli hakenut kovin moni 2-3-vuotias joten sen ikäisille perustettiin ihan oma ryhmä, siis yksi kokonainen ryhmä lisää. Tässäkin pienten ryhmässä mennään useassa pienryhmässä. Ryhmässä on kuulemma hurjan paljon uhmakkaita lapsia, jotka tarvivat erityisen paljon huomiota, eikä meidän likka ole varmasti helpoimmasta päästä, vaikka osaa kyllä kilttikin olla. Onneksi Tytön päiväunirytmi on palannut, vaikka useita viikkoja kestänyt päiväunettomuus meitä piinasikin kesällä.

 Poika jatkaa samassa ryhmässä edelleen, on reipas ja iloinen taapero. Hän ottaa kuulemma kontaktia leikkitovereihin, viemällä autoja toisen lapsen käteen, tanssimalla lasten edessä, ottamalla heitä kädestä kiinni ja puhumalla omaa jokellustaan heille. Paljon on jo sanojakin tietysti, mutta kuka niitä ymmärtää, muutkuin äiti ja papi. ;) Taisi tänään taas luikauttaa lauseenkin "minä menen tänne" . Poika jää aina hyvin hoitoon, eikä pitemmätkään hoitopäivät sotke Pojan aurinkoista luonnetta.

Arki jatkuu siis lähes samanlaisena. Onneksi nämä ihanat saavat viettää suht paljon aikaansa myös kotona, joko äidin tai papin kanssa, vaikka ihan työstä sekin käy, se vaan on se maailman paras työ. <3

17. elokuuta 2014

Päivän asu ja alevinkkaus Consseille!


Mekot ja leggarit pääsevät taas pian syksyn saavuttua käyttöön niin Tytöllä kuin äidilläkin. Tällä hetkellä allekirjoittanut istuu suihkun raikkaana Po.pin kalsareissa, joten tervetuloa syksyiset illat. Syksyssä hauskaa on myös se, että kaikki tuntuu taas niin uudelta. Tai ainakin mulla on kovin sellainen fiilis. 

 Mekko Gugguu / leggarit Mini Rodini / kengät Converse

 Molempien lasten tulevan (tulevien) kausien vaatteet alkaa olla hankittuna. Mini Rodinin ulkovaatteeille annan komemuksella ison plussan. Topat on hankittu valmiiksi alesta ja kuvassa olevat Conssit viikonloppuna Stockalta, missä muuten kaikki lasten vaatteet, jalkineet ja lelut tällä hetkellä -20%. Consseja meillä käytetään niin leudolla talvella kauppareissuilla kuin kesä helteilläkin.

Tässä päivän look. Joko odotatte toppavaatteiden saapumista kauppoihin? Vai onko setit valmiina? Meillä itseasiassa puuttuu Tytön toppahaalari, eli jos joku tietää milloin Molo Kids julkaisee uutuudet niiltä osin, niin saa hehkuttaa kommentteihin. Välikausivaatteista varmasti lisää kunhan ilmat viileenee. Mitä ampiaisten määrään tulee, toivon kovasti, että ilma jäätyisi pian!  ;)

14. elokuuta 2014

Puolisona

Tästä viikosta spesiaalin on tehnyt, synttärijuhlinta kahdestaan mieheni kanssa, neljäs kihlajaispäivä, oma-aika, pimeä mutta lämmin yö Helsingin keskustassa, myöhäinen metromatka, pitkät yöunet. 
Lämmin ja pehmeä Uhanan collarimekko oli varma välinta elokuiseen iltaan, Marimekon pikkulaukku, hiukset nutturalle ja menoksi. 
Vaikka äitiys on parasta mitä tiedän, on parisuhdeaika ja aikuisen ihmisen, parhaan ystävän ja kumppanin kanssa oleminen ihan oikeesti mielettömän mahtavaa. Ja niin taas aamusella oli ikävä lapsia ja taas jaksaa olla äitinä, ja ennen kaikkea puolisona.




Mä en kertakaikkiaan raaski olla lapsista pitkään erossa, eikä miehenikään. Ikävä nuita nuppuja tulee niin suunnattoman nopeesti. Miten musta tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa...