21. tammikuuta 2015

Kasvukäyrillä

Käytiin jututtamassa neuvolatätiä tällä viikolla. Muistelin aikoja, jolloin neuvolapäivät olivat niitä kaikkein hauskimpia, kutkuttavia ja kiinnostavia! Päästä nyt näyttämään omaa pikku nyyttiä, mittaamaan ja punnitsemaan, näyttämään kuinka hän jaksaa kannatella päätä tai nousta konttausasentoon. Näin leikki-ikäisten lasten kanssa neuvolakäynti on yksi aamu muiden joukossa. Enää ei tule verrattua, seurattua käyrää tai huolestuttua juuri mistään. Ehkä minäkin olen kasvanut? Ennen sitä saattoi stressata imetyksen lopettamisesta tai siitä jos lapsi ei osannut pidellä helmeä pihtiotteessa, muistatteko?
Toki kasvukäyrää seuraillaan edelleen. Meillä molemmat lapset ovat olleet pienen hetken paino- tai pituusseurannassa. Mielestäni seurantaan meidät on tupattu hyvin vähin perustein, mutta toki niitä asioita miettisi enemmän mikäli ei seurattaisi.
Meillä asuu kaksi hyvin eri käyrillä kasvavaa taaperoa. Pojan pituus huitelee nollakäyrän yläpuolella ja vuodessa hän kasvoi kaksitoista senttiä! Toki hän on vuoden nuorempi esikkoa ja tällaiset senttimäärät tuppaavat tasaantumaan juurikin kahden, kolmen vuoden iässä. Tytölle senttejä tuli vuodessa viisi. Asia huolestutti neuvolatätiä viime elokuussa ja nyt kävimme kontrollissa. Senttejä oli tullut lisää ehkä yksi, mikä tarkoittaisi kolmen, neljän sentin kasvua vuodessa.
Painossakin mennään hyvin eri suuntiin. Pojan paino on aliviivoilla ja Tytön taas nollan tuntumassa.
Neuvolatäti kutsui meidän seuraavan kerran lasten synttäreiden aikaan, joten kaikki oli normaalisti. Omalla painollaan :)



On jännää huomata kuinka lapset kehittyvät erilailla. Hyvin samantyyppiset luonteet omine tvisteineen, mutta silti toinen oppii hitaammin toiset asiat kun taas toinen on edellä jossain muussa jutussa. On ihanaa olla näiden kahden matkassa, äitinä, äidin silmin, ihan lähellä <3 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo minulle <3