6. huhtikuuta 2015

IHAN AITOA

Kun lastenhuoneen oven avaa, saat vastaan tuhat aitoa tunnetta ja sanaa.









Luin eilen yhdestä blogista (en nyt oikeesti muista mistä) kuinka useat blogit kuulemma toistavat toinen toistaan. Sisustusblogeissa kärjistettynä jokainen olkkari näyttää samalta, samoja syvempiä aiheita puidaan blogi blogin perässä. On varmasti totta, että pinnalla olevat asiat kiinnostavat isompaa kansaa kerralla, niin kai myös meitä bloggareita! Sanomattakin on selvää, että jos bloggaat aihepiiristä kuin aihepiiristä löytyy sinulle kanssasiskoja enemmän tai vähemmän. Bloggarit myös varmasti seuraavat saman genreen blogeja joista ideoita olisi niin tahtoessaan helppo poimia. Toisaalta lukija valitsee mitä haluaa lukea.
Koen itse bloggauksen ihan mun jutuksi. Aikoinaan aloin kirjoittamaan blogia kaverin innostamana äitiyslomalla. Ajattelin, että mikä ettei? Kaverit ja tuttavat voisivat näin ollen lueskella kuulumisiamme sekä kuvien kautta välittyisi tunnelmaa kauemmaskin. Kauemmas vaikkapa kotikaupunkiini missä suurin osa perheestäni asuu. Pian huomasin, että pientä blogiani seuraa joukko minulle entuudestaan tuntemattomia... Kyllähän lukijat ja kommentit joita he lähettävät on tämän homman suola.
Postausideat kumpuavat itsellä milloin mistäkin. Olen aikalailla perillä siitä mihin haluan ysityiselämäni ja bloggari-kuvani rajan piirtyvän. Olen sosiaalinen ja avoin ihminen, joten pienestä en pelästy, eikä se aina ole niin justiinsa. Lähdimpäs viime vuonna blogini kautta mukaan mm. Beatiful Body- haasteeseen.
Pitäisikö sitä sitten keskittyä siihen, että olisi varmasti erilainen kuin muut? Miksi? Kyllähän tuolla kadulla tallaa tosi moni samanlaisissa kengissä? Jokainen meistä on varmasti uniikki omalla tavallaan, millain se välittyy muille, on ehkä katsojan silmissä? Tai tässä tapauksessa lukijan...
Mun tyyli on yhdistää kuvia tekstiin. Omat aidot kuvat ja oman pääni ajatukset. Punainen lanka juoksee siellä jossain mukana, joskus saan siitä enemmän kiinni, toisinaan vähemmän. Yhtään postausta ei roiku luonnoksissa. Pidän siitä, että minulla on vapaus kirjoittaa juuri tälle blankolle tiedostolle mitä itse haluan. Rakastan myös yhteistyöjuttuja joissa saan tehdä postauksia lukijoiden ja itseni lisäksi kolmannelle osapuolelle. Jollekin joka oikeesti luottaa mun tekstiin, jollekin joka diggaa just mun tyylistä, jollekin joka lukee tekstin hymy huulilla. Sain mm. tänään tällaisen sähköpostin Aivan ihana juttu. Aurinkoista ja hyvää kevättä teille kaikille. 
Ihan aitoa ja yhtä ainutta oikeaa ei varmaan olekaan? Olkoon jokainen meistä ainakin yhden aurinkoisen palautteen arvoinen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo minulle <3