4. heinäkuuta 2015

ENÄÄ EN SYYTÄ ITSEÄNI

Villin kaksikon äiti täällä hei! Harmiksemme tällä viikolla ollaan tutustuttu ambulanssin henkilökuntaan kotisohvalla, leikattu hiuksia ja sen jälkeen liimattu päässä oleva haava umpeen. Nyt toivotaan, ettei pikkupojan haava tulehdu ja toivon, että tällä(kin) kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä kaikesta.
Villin pojan äitinä tiedän mitä on juosta perässä, suojella ja varoitella. Toisinaan totellaan, toisinaan pitää kokeilla rajoja. Harmillista, että välillä sattuu ja tapahtuu. Tänä keväänä pojalla on jo lohjennut hammaskalustoa ja nyt suuren säikähdyksen tuottanut keikahdus aiheutti taas suoraan sanottuna päänvaivaa. 
Vauvana molemmat pikkuiset ovat kellahtaneet sohvalta tai sängystä lattialle... Joskus sormet ovat jääneet oven väliin minun huolimattomuuttani ja mitä näitä nyt oli. Tuolloin vauvavuosina, sitä syytti itseään ihan kamalasti, huonoin-äiti titteliä jaellen itselleen harvase ilta.
Vaikka kuinka näitä pieniä koittaa suojella, eihän näille kolhuille ja koloille toisinaan mahda mitään. Lapset menevät nanosekunneissa paikasta ja leikistä toiseen ja kokeilevat rajojaan. 
Syyttelyn sijaan pitää keskittyä hetkeen, hoivaamiseen, tukemiseen ja tietysti tulevaan. Kerrankin minusta tuntui, että tapaturman hetkellä toimin oikein, kuin vahva äiti, kuin tukipilari. Tottakai kolhut harmittaa ja mietityttää vielä kauan jälkeenpäinkin, mutta lapsia ei voi aina taluttaa eteenpäin. 










Ihania kesäpäiviä lisää kiitos! Halauksia ja läheisyyttä!

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Mulla oli ihan sama, että aiemmin syytin itseäni huonoksi äidiksi milloin mistäkin. Nyt vaan enää aika harvoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Joo jotenkin tässä vaiheessa jo osaa ottaa asiat oikein, eikä ehkä menetä yöunia turhan takia...

      Poista
  2. Oikeassa olet, taaperon kolhuista ei tarvi (aina) syyttää itseään...ei millään pysty vahtimaan lasta joka sekuntti! Mutta siitä että vauva tipahtaa sängyltä mun mielestä on ihan ehkä aiheellistä syyttää itseään. Jos kyseessä vauva joka ei ole itse kiivennyt esim sängylle ja sieltä tippuu koska sinne jätetään...kenen se syy on..? Jos ymmärrät eron. Vauvaa ei voi jättää minnekään korkealle ilman vahtimista/ hyviä reunoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsa, joo onneksi lapset varttuu ja kasvaa ja virheistäkin oppii :) Mutta tietysti ollaan täällä vanhempina heitä varten, tosin inhimillisyyttä unohtamatta... <3

      Poista
  3. kolhuja tosiaan sattuu ja tapahtuu! Meilläkin aika vilkas tapaus ollut ja mm. Pari kertaa on ehtinyt heilauttaa käden juuri sopivasti auton oven väliin. Tai onneksi molemmilla kerroilla vain yksi sormenpää jäi väliin.. Silti aina säikähtää. Puhumattakaan kaiken maailman kompastumisista ja liukumäen rappusista putoamisesta.. Mitään isompaa ei onneksi sattunut koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui hui, onneksi teilläkään ei ole seurannut mitään pahempaa... Iloisia kesäpäiviä!!

      Poista

Jokainen kommentti on ilo minulle <3